Karjan hyvinvointi ja tilan hygieniataso

Työssä selvitettiin eläinten hyvinvointia ja hygieniaa suurissa lypsypihatoissa. Eläinten hyvinvointi arvioitiin seuraavin perustein: hoitajan motivaatio eläinten hyvinvoinnista huolehtimiseen, eläinten mahdollisuus luonnonmukaiseen käyttäytymiseen, eläinten hoito sekä eläinten terveys. Tiedot saatiin tilakäynneillä, eläinten näytteiden laboratoriotutkimuksista, ProAgria Maaseutukeskusten Karjatilan Ympäristömittarista sekä ProAgria Maatalouden Laskentakeskuksen tiedoista. Tutkimusaika oli vuosi 2002. Tutkimuksen 20 pihattoa olivat suurempia, uudempia ja nopeammin karjakokoaan kasvattavia kuin ProAgria Maatalouden Laskentakeskuksen MaTiPe- aineiston 131 vertailupihattoa. Tutkimustiloista 60 %:lla oli terveydenhuoltosuunnitelma. Terveydenhuolto oli siten tiloilla keskimääräistä yleisempää, ja sitä yleisempää mitä korkeampi tilan keskituotos. Tilojen keskituotos, maidon solupitoisuus ja lehmien poistoikä eivät poikenneet merkitsevästi MaTiPe-vertailuryhmästä. Karjanhoitajan motivaatiolla eläinten hyvinvoinnista huolehtimiseen oli myönteinen vaikutus tilan vasikkakuolleisuuteen, maidon solupitoisuuteen ja poikimaväliin. Vasikkakuolleisuus poikimisen yhteydessä ei eronnut tutkimus- ja vertailupihatoissa, mutta myöhempi vasikkakuolleisuus oli tutkimuspihatoissa suurempi. Vasikoiden kasvu oli usealla tilalla heikkoa. Tämä selittyi voimakkaammin olosuhde- kuin ruokintatekijöillä. Pihatto-olot yleensä voivat tarjota lehmille parsinavettaa paremmat mahdollisuudet luonnonmukaiseen käyttäytymiseen. Kuitenkin tutkimuspihatoissa havaittiin puutteita erityisesti vasikoiden hoidossa ja lehmien liikkumismahdollisuuksissa. Poikimakarsinoiden käyttö oli puutteellista puolella tiloista. Lehmät sairastivat tutkimuspihatoissa saman verran kuin karjoissamme yleensä. Tilojen omassa sairauskirjanpidossa jalkavikoja oli seitsenkertainen määrä terveystarkkailun kirjauksiin verrattuna. Jalkasairauksien tilastointia karjoissamme olisikin kehitettävä. Terveysongelmat näyttävät kasaantuvan osaan karjoista. Korkea soluluku, korkea vasikkakuolleisuus, pitkä poikimaväli ja matala keskituotos olivat yhteydessä toisiinsa. Tutkimuksen perusteella isoissa pihatoissa vasikoiden terveyden ja hyvinvoinnin turvaamisessa on parantamisen varaa.