Karjan hyvinvointi ja tilan hygieniataso

Abstract

Työssä selvitettiin eläinten hyvinvointia ja hygieniaa suurissa lypsypihatoissa. Eläinten hyvinvointi arvioitiin seuraavin perustein: hoitajan motivaatio eläinten hyvinvoinnista huolehtimiseen, eläinten mahdollisuus luonnonmukaiseen käyttäytymiseen, eläinten hoito sekä eläinten terveys. Tiedot saatiin tilakäynneillä, eläinten näytteiden laboratoriotutkimuksista, ProAgria Maaseutukeskusten Karjatilan Ympäristömittarista sekä ProAgria Maatalouden Laskentakeskuksen tiedoista. Tutkimusaika oli vuosi 2002. Tutkimuksen 20 pihattoa olivat suurempia, uudempia ja nopeammin karjakokoaan kasvattavia kuin ProAgria Maatalouden Laskentakeskuksen MaTiPe- aineiston 131 vertailupihattoa. Tutkimustiloista 60 %:lla oli terveydenhuoltosuunnitelma. Terveydenhuolto oli siten tiloilla keskimääräistä yleisempää, ja sitä yleisempää mitä korkeampi tilan keskituotos. Tilojen keskituotos, maidon solupitoisuus ja lehmien poistoikä eivät poikenneet merkitsevästi MaTiPe-vertailuryhmästä. Karjanhoitajan motivaatiolla eläinten hyvinvoinnista huolehtimiseen oli myönteinen vaikutus tilan vasikkakuolleisuuteen, maidon solupitoisuuteen ja poikimaväliin. Vasikkakuolleisuus poikimisen yhteydessä ei eronnut tutkimus- ja vertailupihatoissa, mutta myöhempi vasikkakuolleisuus oli tutkimuspihatoissa suurempi. Vasikoiden kasvu oli usealla tilalla heikkoa. Tämä selittyi voimakkaammin olosuhde- kuin ruokintatekijöillä. Pihatto-olot yleensä voivat tarjota lehmille parsinavettaa paremmat mahdollisuudet luonnonmukaiseen käyttäytymiseen. Kuitenkin tutkimuspihatoissa havaittiin puutteita erityisesti vasikoiden hoidossa ja lehmien liikkumismahdollisuuksissa. Poikimakarsinoiden käyttö oli puutteellista puolella tiloista. Lehmät sairastivat tutkimuspihatoissa saman verran kuin karjoissamme yleensä. Tilojen omassa sairauskirjanpidossa jalkavikoja oli seitsenkertainen määrä terveystarkkailun kirjauksiin verrattuna. Jalkasairauksien tilastointia karjoissamme olisikin kehitettävä. Terveysongelmat näyttävät kasaantuvan osaan karjoista. Korkea soluluku, korkea vasikkakuolleisuus, pitkä poikimaväli ja matala keskituotos olivat yhteydessä toisiinsa. Tutkimuksen perusteella isoissa pihatoissa vasikoiden terveyden ja hyvinvoinnin turvaamisessa on parantamisen varaa.

Djurhygien och -välfärd i stora lösdriftsladugårdar för mjölkkor utreddes i arbetet. I undersökningen evaluerades djurens välfärd baserad på boskapsskötarens motivation för omsorg om djurens välfärd, djurens möjligheter till naturligt beteende, deras vård och hälsa. Data samlades vid gårdsbesök, och bestod av resultat från laboratorieundersökningar av prov, ProAgria Lantbrukssällskapets Miljömetaren samt data från ProAgria Lantbrukets Datacentral. Undersökningen pågick under hela året 2002. De 20 lösdriftsladugårdarna i undersökningen var större, nyare och hade ökat antalet kor i sin besättning snabbare än 131 referenslösdriftsladugårdar i ProAgria Lantbrukets Datacentrals MaTiPe-data. 60 % av undersökningsbesättningarna hade en hälsovårdsplan. Med andra ord var djurhälsovård mera allmän i undersökningsbesättningarna än i medeltal i finska besättningar. Aktiv djurhälsovård korrelerade med besättningens medelproduktion. Mjölkens cellhalt, besättningens medelproduktion och slaktmedelåldern skilde sig inte I undersökningsbesättningarna och i MaTiPe- data. Boskapsskötarens motivation för omsorg om djurens välfärd ledde till minskad kalvdödlighet, lägre cellhalt i mjölken och kortare kalvningsintervall. En skillnad mellan undersökningsbesättningarna och MaTiPe-data angående kalvdödlighet vid kalvning kunde inte konstateras. Senare kalvdödlighet var större i undersökningsbesättningarna. Kalvarna växte dåligt i många undersökningsbesättningar, vilket var mera beroende på omständigheterna än utfodringen. Korna har bättre möjligheter till naturligt beteende i lösdriftsfähus. Ändå förekom det i undersökningsbesättningarna kor som hade brist på utrymme och kalvskötseln var ofta bristfällig. Kalvningskättar användes systematiskt bara i varannan besättning. I undersökningsbesättningarna var kornas sjukdomsfrekvenser jämförbara med andra finska kor. Ben- och klövsjukdomar registrerades sju gånger oftare i gårdens egna anteckningar än i hälsokontrollregistret. Registrering av ben- och klövsjukdomar i finska besättningar bör utvecklas. Hälsoproblemen koncentrerades i en del av besättningarna. Hög cellhalt, hög kalvdödlighet, lång kalvningsintervall och låg medelproduktion korrelerade. Undersökningen antyder att kalvarnas hälsä och välfärd i stora lösdriftsfähus borde förbättras.