Innovaatiostrategia ja -kapasiteetti: Ekologinen klusteri ja innovaatiopolitiikka
Luostarinen, Matti (2004)
Luostarinen, Matti
Julkaisusarja
Maa- ja elintarviketalous
Numero
45
Sivut
204 s
MTT
2004
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:951-729-848-X
http://urn.fi/URN:ISBN:951-729-848-X
Tiivistelmä
Innovaatiosta ja innovaatiopolitiikasta on tullut eräänlainen uusi yhteiskunta-poliittinen ohjaaja ja jopa uskonto. Tutkimuksessa selvitetään, miten innovaatiopolitiikka on kehittynyt kansallisesti ja kansainvälisesti, miten sen kulttuurinen tulkinta on muuttunut, ja miten tämä kaikki vaikuttaa postmodernin yhteiskunnan toimintoihin. Kapeasta ja usein pragmaattisesta teknisestä ja taloudellisesta innovoinnista on siirrytty yhä monitieteisempiin, sosiaalisiin ja kulttuurisiin innovaatioihin. Innovaatiot ovat siirtymässä ikään kuin toiseen vaiheeseen teknisen integroituessa sosiaaliseen ja kulttuuriseen mutta myös alue- ja maaseutupolitiikkaan. Innovaatiorooleista ei puhuta enää vain kulutuksessa, vaan yhä enemmän tuotannossa ja palvelussa. Samaan aikaan innovaatiot ovat tulleet osaksi yhteiskunnan kaikkia toimintoja, organisaatioiden strategista suunnittelua ja yritysverkkojen yhteistyötä monine klusterirooleineen tai luovan tiimityön muotoineen. Kansainvälisestä ja kansallisesta on tullut alueellinen ja myös maaseutualueita koskettava prosessi. Innovaatiot eivät näyttäisi syntyvän enää tietyssä pisteessä ja leviävän sieltä ympäristöönsä, vaan pikemminkin ne ovat kaikkialla läsnä olevia, ja oleellista on kyky niiden vastaanottamiseen. Postmoderni ympäristö on ajaton ja paikaton. Tällöin mukaan tulevat uudet toimintarakenteet, innovaatioympäristöt, sosiaalinen ja kulttuurinen hiljainen muisti sekä alueellinen oppiminen osana globaalia paikallisuutta ja kulttuurivaihtoa sekä suhteellisen ajan ja paikan käsitteistöä. Maaseudun innovaatio-toiminnassa oleellista on kyky integroitua vastaaviin kansainvälisiin kulttuurirakenteisiin. Maaseudun innovaatiotoimintaa ylläpitäviä traditionaalisia verkosto- ja klusterirakenteita tai sosiaalista muistia ei löydy urbaanista ympäristöstä. Maaseudun rakennemuutos on uhka tämän luonnonvaroihin kytkeytyvän kestävän kehityksen mukaisen prosessin toteutumiselle tulevaisuudessa. Innovaatiotoiminta ja sen prosessit eivät sinänsä poikkea mitenkään postmodernissa informaatioyhteiskunnassa maaseudulla ja kaupunkiympäristössä. Maaseutu on vain jäänyt innovaatiopolitiikassa kaupunkialueiden varjoon.