Hyppää sisältöön
Hakuohjeet
    • Suomeksi
    • På svenska
    • In English
  • Suomeksi
  • På svenska
  • In English
  • Kirjaudu
JavaScript is disabled for your browser. Some features of this site may not work without it.
Näytä viite 
  •   Jukuri etusivu
  • Luonnonvarakeskusta edeltävien organisaatioiden sarjat
  • MTT:n julkaisusarjat
  • Agricultural and Food Science
  • Näytä viite
  •   Jukuri etusivu
  • Luonnonvarakeskusta edeltävien organisaatioiden sarjat
  • MTT:n julkaisusarjat
  • Agricultural and Food Science
  • Näytä viite

Soil nitrate N as influenced by annually undersown cover crops in spring cereals

Känkänen, Hannu; Eriksson, Christian; Räkköläinen, Mauri; Vuorinen, Martti (2003)

 
Tweet refworks
 
Avaa tiedosto
afsf12_165.pdf (121.9Kt)
Lataukset 


Känkänen, Hannu
Eriksson, Christian
Räkköläinen, Mauri
Vuorinen, Martti

Julkaisusarja
Agricultural and Food Science in Finland

Volyymi
12

Numero
3-4

Sivut
165-176


MTT Agrifood Research Finland The Scientific Agricultural Society of Finland
2003
Näytä kaikki kuvailutiedot
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201604069186
Tiivistelmä
Viljan aluskasveja käytetään sekä typen huuhtoutumisen estämiseen että typen tuottamiseen. Ensin mainittuun tarkoitukseen sopivia ovat heinät ja jälkimmäiseen ilmakehästä typpeä sitovat apilat. Tutkimuksessa selvitettiin, miten toistuva aluskasvien käyttö vaikuttaa herkästi huuhtoutuvan nitraattitypen määrään maassa kahdella huuhtoutumisherkkyydeltään erilaisella maalajilla. Aluskasvien merkitystä typen huuhtoutumisriskin kannalta arvioitiin myöhäissyksyllä otettujen maanäytteiden avulla. Lisäksi tutkimuksen loppuvuosina maan nitraattitypen muutoksia seurattiin ottamalla näytteitä typen huuhtoutumisen ja käytön kannalta kriittisinä ajankohtina. MTT:n Laukaan ja Pälkäneen tutkimusasemilla viljeltiin puna-apilaa, valkoapilaa, puna-apilan ja nurminadan seosta sekä westerwoldin raiheinää kuusi vuotta toistuvasti kevätviljan aluskasvina. Nitraattitypen määrä maassa loppusyksyllä ei yleensä ollut suuri, eikä myöskään aluskasvien vaikutus siihen. Vaikka valkoapila usein lisäsi ja westerwoldin raiheinä vähensi nitraattitypen määrää, niiden merkitys typen huuhtoutumisriskin kannalta oli normaalisti vähäinen. Raiheinä kuitenkin vähensi nitraattitypen määrää selvästi silloin, kun olot sekä heinän kasvun että huuhtoutumisen kannalta olivat edulliset. Aluskasvimenetelmään liittyvä myöhäinen syyskyntö oli ilmeisesti osasyy siihen, että apiloiden typpi ei ehtinyt vapautua huuhtoutumiselle alttiiseen muotoon ennen talven tuloa. Yleensäkin nitraattitypen määrä oli suurimmillaan kevätkylvön aikaan, eli typpi mineralisoitui lähellä optimaalista ajankohtaa viljan käytön kannalta. Toisaalta nitraattitypen määrän voimakas kasvu roudan sulamisen ja kylvön välillä voi merkitä myös huuhtoutumisriskiä. Typen keräämisen kannalta voisikin herkästi huuhtoutuvilla mailla olla enemmän hyötyä talvehtivasta heinäkasvista kuin yksivuotisesta raiheinästä. Pitkäaikaisvaikutuksia ei kuusi vuotta kestäneestä aluskasvien käytöstä havaittu. Vaikka typen huuhtoutuminen Suomen oloissa on usein pientä verrattuna eteläisempiin viljelyalueisiin, on täälläkin tilanteita, jolloin huuhtoutuminen on merkittävää. Huuhtoutumisen riskiä voidaan pienentää viljelemällä heinää viljan aluskavina. Apiloita voidaan toistuvastikin viljellä aluskasveina sitomaan viljojen käyttöön typpeä ilman että typen huuhtoutumisen riski oleellisesti kasvaa aluskasvittomaan viljelyyn nähden. Syyskyntö on silloin tehtävä niin myöhään kuin maan rakennetta vaarantamatta on mahdollista.
 
Collections
  • Agricultural and Food Science [531]
jukuri@luke.fi | Yhteydenotto | Saavutettavuusseloste
 

 

Selaa kokoelmaa

NimekkeetTekijätJulkaisutyyppitJulkaisuajatUusimmatAsiasanatSivukartta

Omat tiedot

Kirjaudu sisäänRekisteröidy
jukuri@luke.fi | Yhteydenotto | Saavutettavuusseloste