Ruokinta ja lannan fosforimäärä

Kun lypsykarjan koko kasvaa, monilla tiloilla on vaikeuksia käyttää kasvava lantamäärä viljelykasvien lannoitteeksi ympäristötukiehtojen mukaisesti. Tässä selvityksessä tarkasteltiin maatiloilta ja ruokintakokeista saatujen ruokinta- ja tuotostietojen perusteella, miten ruokinta ja tilan eläinmäärä vaikuttavat peltohehtaaria kohti levitettäväksi tulevan fosforin määrään. Maatiloilta kerättyjen tietojen perusteella todettiin, että rehujen sisältämästä fosforista noin 30 % poistuu tilalta maidon ja lihan mukana lopun joutuessa eläinten ulosteisiin. Noin 1,1 1,2 nautayksikön tuottama lanta sisältää saman verran kasveille käyttökelpoista fosforia kuin ympäristötuen perustason mukaan viljoille saa levittää. Ruokintaa optimoimalla voidaan jonkin verran vähentää tuotosta kohden lantaan joutuvan fosforin määrää. Kun tuotostaso nousee ruokinnan voimaperäisyyttä lisättäessä, lehmän ulosteiden sisältämä fosforin määrä pyrkii hieman nousemaan. Eläinmäärän kasvu peltoalan pysyessä ennallaan kohottaa kuitenkin paljon selvemmin lannassa hehtaaria kohti levitettävän fosforin määrää. Tämänkin selvityksen mukaan riittävän suuri peltoala karjan kokoon nähden on se avaintekijä, jolla peltoihin levitettävän fosforin määrä voidaan pitää ympäristötuen ehtojen mukaisissa rajoissa. Lannan fosforipitoisuudesta olevaa tietoa voitaisiin täsmentää laskemalla elämille rehuissa tarjotun sekä maidon ja lihan mukana pois tilalta lähtevän fosforin erotus. Tieto olisi avuksi lannoituksen suunnittelussa. Tällaisten laskelmien sisällyttäminen tilan tiedonhallintajärjestelmiin olisi melko helppoa.