Optimal beef cattle management under agricultural policy reforms in Finland

Naudanlihan tuottajahintojen voimakkaasti alentuessa suomalaisen naudanlihan tuotantoa on ylläpidetty tukitoimenpitein, joilla tiettyyn ikään tai teuraspainoon kasvatetuista naudoista on maksettu viljelijälle palkkiota. Tukitoimenpiteistä huolimatta naudanlihan tuotanto on alentunut Suomessa EU-jäsenyysvuosien aikana huomattavasti, eikä kotimaisen lihan tarjonta ole enää 1990-luvun lopulla riittänyt kattamaan sen kysyntää. Uudet, koko EU:n kattavat maatalouspolitiikan uudistukset alentavat naudanlihan tuottajahintoja edelleen ja lisäävät viljelijöiden riippuvuutta eläinten pitoon sidottuihin tulotukiin. Etenkin korkeiden tuotantokustannusten Suomessa uudistus herättää tärkeitä kysymyksiä siitä, kyetäänkö järjestelmällä enää ylläpitämään riittävää kotimaisen naudanlihan tarjontaa, ja kuinka tehokkaita eläinten pitoaikoihin ja teuraspainoihin kytketyt tuet ovat viljelijän ja yhteiskunnan hyvinvoinnin kannalta. Tässä tutkimuksessa selvitettiin lihasonnien optimaalisia ruokintatapoja ja teuraspainoja Agenda 2000 -uudistusta edeltäneillä ja sen jälkeen odotetuilla naudanlihan hinnoilla sekä sonnien pitoon kytketyillä tuilla. Mallit optimoitiin kolmella eri säilörehun hinnalla, koska säilörehun hinnat vaihtelevat tilakohtaisesti. Naudan ruokinta ja teurastuksen ajoitus optimoitiin numeerisesti käyttämällä dynaamista ohjelmointia. Ellei Agenda 2000 -uudistusta täydennetä kansallisilla naudanlihan tarjontaa vahvistavilla toimenpiteillä, sonnien optimaalinen teuraspaino alenee ja naudanlihan tarjonta heikkenee merkitsevästi. Mikäli tavoitteena pidetään yli 270 kilon teuraspainoja, tulisi painavien sonnien teurastuksesta maksaa tukea yli 500 markkaa, kun vuonna 2001 vastaava tuki on 200 markkaa. Suuruudeltaan 400-800 markan tuki kannustaisi viljelijää kasvattamaan raskaita sonneja, mutta tuki kuluisi lähes kokonaan lisäkasvatuksen kustannuksiin. Tämän suuruinen tuki olisikin luonteeltaan ensisijaisesti kuluttajatukea, joka vahvistaisi kotimaisen naudanlihan tarjontaa, mutta se ei oleellisesti kasvattaisi viljelijän saamaa maataloustuloa. Vasta 800 markkaa ylittävältä osalta tuki olisi selkeästi suoraa tulotukea, josta pääosa jäisi viljelijälle.