Weeds in spring cereal fields in Finland - a third survey
Salonen, Jukka; Hyvönen, Terho; Jalli, Heikki (2001)
Salonen, Jukka
Hyvönen, Terho
Jalli, Heikki
Julkaisusarja
Agricultural and Food Science in Finland
Volyymi
10
Numero
4
Sivut
347-364
MTT Agrifood Research Finland The Scientific Agricultural Society of Finland
2001
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201604069139
http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201604069139
Tiivistelmä
Kevätviljapeltojen rikkakasvillisuutta kartoitettiin Etelä- ja Keski-Suomessa vuosina 1997-1999 yhteensä 16 tutkimusalueella. Aineistoa kerättiin tavanomaisesti ja luonnonmukaisesti viljellyiltä pelloilta. Tutkimuksessa oli mukana yhteensä 690 peltoa. Rikkakasvien tiheys laskettiin kymmeneltä ja kuivapaino määritettiin neljältä 0,1 m2 (40 x 25 cm) laskentaruudulta. Pienet laskentaruudut olivat osa 1,0 m2 näytealaa, jolta havainnoitiin lajien esiintyminen 0/1-asteikolla. Näytteet kerättiin heinäkuun puolivälin ja elokuun alkupuolen välisenä aikana. Vastaavat kartoitukset on tehty 1960- ja 1980-luvun alussa. Kevätviljapelloilta löydettiin yhteensä 188 rikkakasvilajia (1,0 m2 havaintoalat). Varsinaisilta näytealoilta (0,1 m2) löytyi 160 kasvilajia, joista 134 oli leveälehtisiä ja 26 heinämäisiä rikkakasveja. Tavanomaisesti viljeltyjen torjunta-aineilla ruiskutettujen peltojen yleisimmät rikkakasvit olivat pelto-orvokki (81 % tutkituista pelloista), pihatähtimö (65 %), pillikkeet (60 %), jauhosavikka (53 %), linnunkaali (52 %) ja pihatatar (50 %). Luonnonmukaisesti viljeltyjen peltojen yleisimmät lajit olivat puolestaan jauhosavikka (96 %), pihatähtimö (95 %), pillikkeet (93 %), pelto-orvokki (93 %), peltohatikka (83 %) ja peltoukonnauris (82 %). Yleisin heinämäinen rikkakasvi oli juolavehnä, jota tavattiin 60 % tavanomaisen viljelyn pelloista ja 81 % luomupelloista. Kaikkiaan 18 rikkakasvilajia oli sellaisia, joita löydettiin vähintään joka kolmannelta tutkitulta pellolta. Keskimääräinen lajimäärä kaikilla pelloilla oli 18. Luonnonmukaisesti viljellyillä pelloilla keskimääräinen lajimäärä oli 24 ja tavanomaisesti viljellyillä 16 (ruiskutetuilla 15 ja ruiskuttamattomilla 25). Ruiskutetuilla tavanomaisen viljelyn pelloilla kasvoi rikkakasveja keskimäärin 136 kpl/m2, ruiskuttamattomilla 420 kpl/m2 ja luonnonmukaisesti viljellyillä pelloilla 469 kpl/m2. Rikkakasvien tuottama biomassa oli vastaavasti 163 kg/ha, 605 kg/ha ja 678 kg/ha. Rikkakasvien osuus kevätviljapeltojen kasvimassasta (vilja + rikkakasvit) oli ruiskutetuilla tavanomaisen viljelyn pelloilla keskimäärin 3 % ja luomupelloilla 17 %. Juolavehnä tuotti eniten biomassaa. Rikkakasveja kasvoi viljapelloilla runsaammin kuin 1980-luvun alussa, jolloin edellinen kartoitus tehtiin. Yleisimmät rikkakasvit ovat tavanomaisessa viljelyssä pääosin samoja lajeja kuin 1980-luvulla, mutta esim. juolavehnä on yleistynyt ja runsastunut. Tavanomaisessa viljelyssä on kymmenen yleisimmän lajin joukossa mm. pelto-orvokki, pihatatar, peltomatara ja peltoemäkki, joiden kemiallinen torjunta vaatii erikoisaineita. Luonnonmukaisen viljelyn yleistymisen myötä pelloille näyttävät palaavan sellaiset lajit kuin peltohatikka ja peltoukonnauris sekä kestorikkakasveista peltovalvatti ja pelto-ohdake, jotka tavanomaisessa viljelyssä saadaan pidettyä kurissa kemiallisella torjunnalla ja viljan kilpailukyvyllä. Viljelyn voimaperäisyys tulee vaikuttamaan rikkakasvillisuuden tulevaan kehitykseen.