Abundance, species composition and daily pattern of bees visiting field bean, goat's rue and turnip rape in southern Finland

Mehiläisten ja kimalaisten kukissakäynnin runsautta ja kimalaislajistoa selvitettiin Helsingin yliopiston Viikin opetus- ja tutkimustilan härkäpapu-, vuohenherne- ja rypsikasvustoissa. Laskennat tehtiin heinäkuun alkupuolella, jolloin kaikki kolme kasvia olivat kukassa. Kasvustojen läheisyydessä oli joitakin mehiläispesiä. Kun härkäpavulla lyhytkieliset mesipistiäislajit voivat ryöstää meden teriön torveen tekemästään reiästä tai käyttää muiden lajien tekemiä reikiä, laskennassa otettiin huomioon vain yksilöt, jotka keräsivät mettä tai siitepölyä kukan etuosan kautta aiheuttaen samalla pölytyksen. Sekä härkäpavun että vuohenherneen kukissa vierailleiden mehiläisten ja kimalaisten yhteismäärästä 44 % oli mehiläisiä, rypsillä mehiläisten osuus oli 96 %. Härkäpavun kelpaavuutta mehiläisille kuvastaa se, että iltapäivisin mehiläisiä oli sillä yhtä paljon kuin mehiläisten suosimalla rypsillä. Härkäpavulla vierailivat kimalaisista pitkäkieliset maakimalaiset/tarhakimalaiset sekä lyhytkieliset mantukimalaiset. Mehiläisten ja kimalaisten yhteismäärä oli suurin vuohenherneellä. Hehtaaria kohti laskettuna määrä oli tarkastuspäivinä keskimäärin yli 11 000 yksilöä, kun se rypsillä oli 6 900 ja härkäpavulla 5 600. Vuohenherneellä mehiläisten ja kimalaisten keskinäiset lukumääräsuhteet olivat samat kuin härkäpavulla. Kimalaislajisto oli kuitenkin erilainen siten, että lyhytkielisemmät lajit suosivat vuohenhernettä, pitkäkielisemmät härkäpapua. Vuohenherneen kimalaisvieraista yleisin oli kivikkokimalainen. Rypsin kukkien rakenteesta johtuen mehiläiset sopivat kimalaisia paremmin niiden pölyttäjiksi. Ainoana kimalaislajina kukissa vieraili kivikkokimalainen.