Abundance, species composition and daily pattern of bees visiting field bean, goat's rue and turnip rape in southern Finland

Abstract

Mehiläisten ja kimalaisten kukissakäynnin runsautta ja kimalaislajistoa selvitettiin Helsingin yliopiston Viikin opetus- ja tutkimustilan härkäpapu-, vuohenherne- ja rypsikasvustoissa. Laskennat tehtiin heinäkuun alkupuolella, jolloin kaikki kolme kasvia olivat kukassa. Kasvustojen läheisyydessä oli joitakin mehiläispesiä. Kun härkäpavulla lyhytkieliset mesipistiäislajit voivat ryöstää meden teriön torveen tekemästään reiästä tai käyttää muiden lajien tekemiä reikiä, laskennassa otettiin huomioon vain yksilöt, jotka keräsivät mettä tai siitepölyä kukan etuosan kautta aiheuttaen samalla pölytyksen. Sekä härkäpavun että vuohenherneen kukissa vierailleiden mehiläisten ja kimalaisten yhteismäärästä 44 % oli mehiläisiä, rypsillä mehiläisten osuus oli 96 %. Härkäpavun kelpaavuutta mehiläisille kuvastaa se, että iltapäivisin mehiläisiä oli sillä yhtä paljon kuin mehiläisten suosimalla rypsillä. Härkäpavulla vierailivat kimalaisista pitkäkieliset maakimalaiset/tarhakimalaiset sekä lyhytkieliset mantukimalaiset. Mehiläisten ja kimalaisten yhteismäärä oli suurin vuohenherneellä. Hehtaaria kohti laskettuna määrä oli tarkastuspäivinä keskimäärin yli 11 000 yksilöä, kun se rypsillä oli 6 900 ja härkäpavulla 5 600. Vuohenherneellä mehiläisten ja kimalaisten keskinäiset lukumääräsuhteet olivat samat kuin härkäpavulla. Kimalaislajisto oli kuitenkin erilainen siten, että lyhytkielisemmät lajit suosivat vuohenhernettä, pitkäkielisemmät härkäpapua. Vuohenherneen kimalaisvieraista yleisin oli kivikkokimalainen. Rypsin kukkien rakenteesta johtuen mehiläiset sopivat kimalaisia paremmin niiden pölyttäjiksi. Ainoana kimalaislajina kukissa vieraili kivikkokimalainen.

Visits of honeybees (Apis mellifera L.) and bumblebees (Bombus spp.) to flowers of field bean (Vicia faba L.), goat's rue (Galega orientalis Lam.) and spring turnip rape (Brassica rapa ssp. oleifera DC.) were studied to get some basic knowledge about the species composition, abundance and daily rhythm of bees visiting these plants. The Studies were made under field conditions. Only pollinating specimens were counted. Both on field bean and goat's rue 44% of the visitors were honeybees, on turnip rape the proportion of honeybees was 96%. Field bean was visited by Bombus subterraneus (L.)/B. hortorum (L.) as well as by B. lucorum (L.). These species were also present on goat's rue; the most numerous bumblebee species on this plant, however, was B. lapidarius (L.) which was also the only bumblebee species visiting turnip rape. The total number of bees was highest on goat's rue. The visits of honeybees began on field bean at noon and were most numerous in the afternoon. On goat's rue, the numbers were smaller in the mornings, whereas turnip rape was visited at a rather constant rate throughout the day. On field bean, the numbers of B. subterraneus/B. hortorum increased and those of B. lucorum decreased towards the afternoon. On goat's rue, these species were present in the morning and in the afternoon. B. lapidarius was present on goat's rue during the whole day, but on turnip rape only in the mornings. On the basis of these results and earlier investigations it is concluded that the numbers of natural pollinators are rather low to assure adequate pollination in turnip rape and large field bean areas under the conditions in southern Finland. If the growing of goat's rue becomes more prevalent, its pollination requirements need further Studies.