Influence of changes in crop cultivation areas on pollen contents of honey (Research Note)

Research note

Syksyllä 1997 otettiin hunajanäytteet viidestä Oy Hunajayhtymä Ab:n 50 000 litran vetoisesta säiliöstä, joihin oli vastaanotettu hunajaa mehiläishoitajilta ympäri maata. Näytteistä tehtiin siitepölymääritykset ja tuloksia verrattiin aikaisemmin Suomessa tehtyjen siitepölymääritysten tuloksiin ja tärkeimpien mehiläiskasvien viljelypinta-aloissa tapahtuneisiin muutoksiin. Yleisin siitepölylaji oli ristikukkaiskasvien siitepöly, jonka osuus oli 60 % kaikista lasketuista siitepölyistä. Seuraavina olivat pajut (10 %), valko- ja alsikeapila (10 %) sekä puna- ja metsäapila, 6,5 %. Hunajakukan, mesiangervon ja muiden sarjakukkaisten, pihlajan, omenan ja vatun siitepölyjä esiintyi myöskin melko lukuisasti. Yhteensä näiden siitepölylajien osuus oli yli 96 % koko aineistosta. Varhaisimmat hunajan siitepölymääritykset maassamme ovat 1930-luvun lopulta. Valkoapila oli silloin tärkein hunajakasvi ja sen siitepöly hunajassa oli dominoiva. 1950-luvulta lähtien ristikukkaisten öljykasvien viljely yleistyi. Samanaikaisesti nurmet muuttuivat heinävaltaisiksi ja apilan osuus väheni. Rypsin ja rapsin viljelyn lisääntyessä ristikukkaissiitepölyn osuus hunajassa on jatkuvasti lisääntynyt ja apiloiden vähentynyt. Suomalaisen hunajan siitepölykoostumus on tärkeimpien lajien osalta näin muuttunut aikaisempaan verrattuna täysin päinvastaiseksi. Vaikka siitepölysisältö yksin ei ole luotettava hunajan botaanisen alkuperän mittari, tärkeimpien mehiläiskasvien viljelyaloissa tapahtuneet muutokset heijastuivat erittäin selvästi hunajaan.