Effect of feeding level and diet type on the performance of crossbred suckler cows and their calves

Tutkimuksessa selvitettiin heinään (H;heinää 59,6 % kokonaiskuiva-aineen (KA)syönnistä, keskimäärin 4,8 kg KA/d)ja ureoituun olkeen perustuvan (US; ureoitua olkea 46,1 %kokonais-KA:n syönnistä, keskimäärin 3,5 kg A/d)ruokinnan soveltuvuutta emolehmien talviruokintaan.US-ruokinnalla eläimet saivat ohraa 1 kg/d kokeen alusta lähtien. Kaikki eläimet saivat käsittelemätöntä olkea sisäruokintakauden ajan ja ohra-rypsirouhe -seosta ennen ja jälkeen poikimisen. H-ruokinnalla eläinten valkuaisen saanti tasapainoitettiin US-ruokintaa vastaavaksi urealisällä. Hereford-ayrshire ja limousine-ayrshire -risteytysemoilla seurattiin näiden ruokintojen vaikutuksia kahdella eri ruokintatasolla (M;keskinkertainen,L;matala)elopainon kehitykseen, poikimiseen, maidontuotantoon, tiinehtymiseen ja niiden Charolais-sonneista syntyneiden vasikoiden kehitykseen syntymästä vieroitukseen. Heinän energiapitoisuus (ME;muuntokelpoinen energia,MJ) oli keskimäärin 9,0, ureoidun oljen 6,7, oljen 6,3, ohran 13,6 ja rypsirouheen 11,8 MJ ME/ kg KA. Ohutsuolesta imeytyvää valkuaista (OIV)heinä sisälsi keskimäärin 75, ureoitu olki 56, olki 55, ohra 107 ja rypsirouhe 152 g/kg KA. MUS-ruokinnalla eläinten kuiva-aineen syönti oli sisäruokintakaudella päivittäin keskimäärin 8,5 kg, LUS-ruokinnalla 6,7 kg, MH-ruokinnalla 9,1 kg ja LH-ruokinnalla 6,9 kg. M-tason ruokinnoilla kotimaiseen lypsylehmien ruokintasuosituksiin perustuva suositus energian ja OIV:n minimitarpeeksi täyttyi. Ureoidun oljen jäätyminen aiheutti ajoittain ongelmia,jotka poistuivat, kun ureaolkipaalit otettiin ennalta lämpiämään hyvin tuuletettuun tekniseen tilaan. L-tai US-ruokinnalla olleet emot menettivät elopainoaan ennen poikimista enemmän (P<0,01) kuin M-tai H-ruokinnalla olleet emot, mutta kuntoutuivat hyvällä laitumella tehokkaasti. L-ruokintatasolla olleet emot kuntoutuivat laitumella paremmin (P<0,05) kuin M-tasolla olleet emot (828 vs.533 g/d). Myös US-ruokinnalla olleiden emojen kuntoutuminen laitumella oli parempaa (P<0,10) kuin H-ruokinnalla olleiden emojen (590 vs.770 g/d). Laidunkauden päättyessä eri käsittelyillä olleiden emojen elopainoissa ei ollut eroja. Koetekijät eivät vaikuttaneet poikimisiin eivätkä vasikoiden kehitykseen. Sonnivasikat kasvoivat ennen vieroitusta paremmin (P<0,05) kuin lehmävasikat (1368 vs.1282 g). Koetekijät eivät vaikuttaneet päivittäiseen maitotuotokseen, joka oli keskimäärin 9,2 kg. Ainoastaan 69,3 % emoista tiinehtyi, 40,3 % synkronoinnin jälkeiselle keinosiemennykselle ja 29,0 % sonnille. Koetekijät eivät vaikuttaneet tiinehtyvyyteen. Tutkimuksen perusteella vielä kasvavat risteytysemot pystyvät korvaamaan sisäruokintakauden aikana tulleet huomattavatkin elopainon menetykset hyvällä laitumella. Alempi ruokintataso ei aiheuttanut emoille ja vasikoille ongelmia, mutta tiinehtymis- tulos oli heikko. Ureoitu olki soveltui risteytysemojen talvikauden rehuksi.