Use of individual race results in the estimation of genetic parameters of trotting performance for Finnhorse and Standardbred trotters
Thuneberg-Selonen, Terhi; Pösö, Jukka; Mäntysaari, Esa; Ojala, Matti (1999)
Thuneberg-Selonen, Terhi
Pösö, Jukka
Mäntysaari, Esa
Ojala, Matti
Julkaisusarja
Agricultural and Food Science in Finland
Volyymi
8
Numero
4-5
Sivut
353-363
Agricultural Research Centre of Finland The Scientific Agricultural Society of Finland
1999
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201604069059
http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201604069059
Kuvaus
Special issue. To mark the 90th anniversary of the scientific agricultural society of Finland
Tiivistelmä
Vuonna 1996 käynnistyneen projektin tarkoituksena oli kehittää eläinmalli-BLUP -menetelmään perustuva ravihevosten jalostusarvostelusysteemi. Lähtökohtana oli kilpailukohtaisten tulosten tarjoama mahdollisuus määritellä entistä tarkempi tuloksia kuvaava tilastollinen malli, jonka avulla hevosia pystytään vertaamaan kilpailukohtaisesti. Ensisijaisena vertailuryhmänä olisivat kaikki samaan lähtöön osallistuvat hevoset, eli ne, joita vastaan hevonen kilpailee. Tutkimuksessa määritettiin tilastollinen malli ja perinnölliset tunnusluvut kilpailukohtaisille tuloksille. Tarkastelun kohteena oli kolme ravikilpailumenestystä mittaavaa tekijää: kokonaisaika, sijoitus ja voittosumma. Analyyseissä olivat mukana tulokset Vermon keskusradalta ja Etelä-Suomen maakuntaradoilta. Suomenhevosten osalta aineisto (SH) käsitti vuodet 1991 1995 ja sisälsi 81 643 kilpailukohtaista tulosta 4808 eläimeltä. Lämminveristen hevosten aineisto (LV) jouduttiin laskentateknisistä syistä rajaamaan vuosiin 1993 1995, käsittäen 74 855 tulosta 5869 eläimeltä. Sukulaisuudet otettiin huomioon kolmen sukupolven ajalta. Käyttökelpoisen tilastollisen mallin todettiin sisältävän seuraavat kiinteät ympäristötekijät: sukupuoli, ikä, ohjastaja, lähetystapa-lähtörata ja lähtö. Ohjastajan vaikutus oletettiin kiinteäksi, ajokokemuksen mukaan luokitelluksi tekijäksi. Ohjastajaa testattiin myös satunnaistekijänä; tällöin mallin avulla oli kuitenkin vaikea erottaa ohjastajan ja pysyvän ympäristötekijän vaikutukset toisistaan. Lähetystapa ja lähtörata yhdistettiin yhdeksi tekijäksi, koska auto- ja tasoituslähdöittäin lähtöratojen ratkaisut olivat erilaiset. Kiinteä lähtötekijä, joka koostui päivämäärästä, raviradasta ja lähdön numerosta, johtaa eläinten vertailuun kunkin lähdön sisällä, jolloin erillistä juostavan matkan pituutta kuvaavaa tekijää ei tarvittu. Lisäksi tilastollinen malli sisälsi eläimen jalostusarvoa kuvaavan termin sekä eläimen ei-perinnöllistä vaikutusta kuvaavan tekijän. Tämä ns. pysyvä ympäristö-tekijä jaettiin kahteen osaan: ensimmäinen kuvaa kilpailutulosten toistuvuutta hevosen koko uran ajalta, toinen kunkin kilpailuvuoden sisällä. Kun pysyvä ympäristötekijä jaettiin kahteen eri osaan, mallin selitysaste parani. Molemmilla roduilla kokonaisajan (SH h 2 =0,23 LV h 2 =0,28), sijoituksen (SH ja LV h 2 =0,12) ja voittosumman (SH h 2 =0,05 ja LV h 2 =0,09) periytymisasteet vaihtelivat alhaisesta kohtalaiseen. Kokonaisaikaa voidaan pitää monipuolisimpana kilpailumenestyksen mittana, koska se kertoo sekä hevosten järjestyksen että niiden väliset erot. Sijoitus kertoo ainoastaan hevosten järjestyksen, kun taas voittosumma asettaa samanarvoisiksi kaikki ne hevoset, jotka eivät ole saaneet rahapalkintoja. Toisaalta hylättyjen ja keskeyttäneiden hevosten huomioiminen jalostus-arvostelussa on tärkeää, sillä niiden huomiotta jättäminen vääristää jalostusarvoja. Eräs ratkaisuvaihtoehto olisi kokonaisajan ja voittosumman käyttäminen samanaikaisesti jalostusarvostelussa.