Comparison of two breeding systems for timing of whelpings in farmed silver foxes (Research Note)

Tarhatuilla hopeaketuilla on käytössä kaksi erilaista paritusjärjestelmää. Perinteinen tapa on pitää siitosnaaraat koko ajan omissa yksikköhäkeissään, jotka sijaitsevat selvästi erillään toisistaan. Pohjoismaisen käytännön mukaan siitosnaaraat siirretään ennen parituskautta lähelle toisiaan ja usein niiden joukkoon sijoitetaan koiraita. Parituksen jälkeen naaraat siirretään paritusjärjestyksessä penikoimishäkkeihin. Pohjoismaisen käytännön otaksutaan stimuloivan ja aikaistavan naaraiden kiimaantuloa. Tässä tutkimuksessa verrattiin penikoimisen ajoittumista perinteistä paritusjärjestelmää käyttävällä Nova Scotia Agricultural Collegen (NSAC, Truro, Kanada) tarhalla ja pohjoismaista järjestelmää käyttävällä Kuopion yliopiston koetarhalla. Penikoimistiedot kerättiin molemmilta tarhoilta vuosien 1995-1997 ATK-rekistereistä. Vertailu osoitti, että hopeaketun penikoimiset ruuhkautuivat lyhyelle aikavälille ja lisääntymiskauden alkuun perinteistä järjestelmää käyttävällä NSAC:n tarhalla, kun taas pohjoismaista järjestelmää käyttävällä Kuopion yliopiston tarhalla penikoimiset ajoittuivat pitemmälle aikavälille ja niiden painopiste oli kauden lopussa. Ero oli merkitsevä vuotta vanhemmilla naarailla. Vaikka eri tarhojen vertailu onkin vaikeaa, tulokset osoittavat, ettei pitkään harrastettu käytäntö ole ainoa mahdollinen ja rohkaisevat kokeilemaan muunlaisia käytäntöjä.