Drought response of modern and old oat lines in greenhouse and long-term field trials

Research Note

Kasvinjalostus ja tutkimus kaipaavat nopeita ja yksinkertaisia menetelmiä kuivuudensiedon arvioimiseksi. Tutkimuksessa verrattiin vanhojen (laskettu kauppaan ennen vuotta 1970) ja uusien kauralajikkeiden kuivuudenkestävyyttä monivuotisten peltokokeiden ja kolmen kasvihuonekokeen perusteella. Peltokokeissa kunkin lajikkeen jyväsato laskettiin suhdelukuna mittarilajikkeisiin. Kokeet jaettiin eri ryhmiin touko-kesäkuun sademäärän perusteella ja kullekin ryhmälle laskettiin suhdeluvun keskiarvo. Touko-kesäkuun sademäärän vaikutusta lajikkeiden suhteelliseen jyväsatoon kuvattiin käyrillä. Kasvihuonekokeissa kauralajikkeet altistettiin kuivuudelle pensomisvaiheessa tai röyhylle tulon yhteydessä. Lajikkeiden herkkyyttä reagoida kuivuuteen verrattiin fysiologisten ominaisuuksien perusteella lasketuista indekseistä (kuivuusstressioloissa saatu tulos jaettuna kontrollikoejäsenen tuloksella). Mitä enemmän indeksi poikkesi arvosta yksi, sitä voimakkaammin kyseinen lajike reagoi kuivuuteen. Peltokokeet osoittivat, että useat uudet lajikkeet reagoivat vanhoja herkemmin alkukesän kuivuuteen. Virma ja Sisu olivat poikkeuksia. Kasvihuonekokeiden perusteella vanhojen ja uusien lajikkeiden erottelu oli vaikeaa ja suuntaus näytti olevan jopa päinvastainen kuin peltokokeissa. Kasvihuonekokeessa kaurat kasvatettiin 7,5 litran purkeissa, jolloin syväjuurisuus kuivuudensietomekanismina jäi huomiotta. Myös peltokokeista saatu tieto lajikkeiden reagoinnista alkukesän sademäärään saattaa olla harhainen, koska sademäärän lisäksi useat muut tekijät vaikuttavat sadontuottoon. Koeaineiston tuleekin olla laaja luotettavan käsityksen saamiseksi, mikä usein rajoittaa jalostusaineiston kuivuuden siedon arvioimista. Näistä syistä tässä tutkimuksessa käytettyjä yksinkertaisia menetelmiä ei voida suositella käytettäväksi lajikkeiden kuivuusherkkyyden selvittämiseksi.