Description of three new arctic bramble cultivars and proposal for cultivar identification

Uusia mesimarjalajikkeita (Rubus arcticus L.) tarvitaan lisää, sillä populaatiossa on oltava ainakin kolmea erilaista kantaa hyvän pölytyksen ja satotason saavuttamiseksi. Tässä tutkimuksessa on löydetty kolme uutta hyväsatoista lajiketta viljelyyn 'Piman' ja 'Mespin' rinnalle. Lajikkeet on nyt nimetty 'Marikaksi', 'Muuruskaksi' ja ' Elpeeksi'. Uuden lajikkeen on erottava muista saman lajin lajikkeista yhden tai useamman ominaisuuden suhteen. Ominaisuus voi olla morfologinen, fysikaalinen, sytologinen, kemiallinen tai biokemiallinen. Morfologisten tuntomerkkien erottamiseksi UPOV-järjestö (Union pour la Protection des Obtentions Vegetales) on kehittänyt lajikekuvausohjeet mm. mansikalle (Fragaria x ananassa Duch.) ja vadelmalle (Rubus idaeus L.). Mesimarjalle tällaisia ohjeita ei ole. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli kuvata uusia mesimarjalajikkeita ja tehdä mesimarjalle lajikekuvausohjeet muuntamalla UPOV-järjestön mansikalle ja vadelmalle tekemiä ohjeita mesimarjalle soveltuviksi. Tutkimuksessa oli mukana viisi luonnonkantaa ja kaksi lajiketta (Pima, Mespi). Kantojen ja lajikkeiden morfologiaa ja satoa tutkittiin Maatalouden tutkimuskeskuksen Kainuun tutkimusasemalla ja Muuruveden maatalous- ja puutarhaoppilaitoksella kesällä 1994. Lisäksi vertailtiin eri mesimarjojen DNA:ta RAPD-analyysillä. Tutkimuksessa sadon määrän ja laadun suhteen 'Pimaa' ja 'Mespiä' parempia kantoja olivat 'Marika', 'Muuruska' ja 'Elpee'. 'Marika' ja 'Muuruska' tuottivat 2,4-kertaisen ja 'Elpee' 1,9-kertaisen sadon verrattuna nykyisiin lajikkeisiin. Morfologisista ominaisuuksista kukan ja lehden ominaisuudet, eli terälehtien määrä, kukan koko sekä lehden koko, muoto ja väritys erottivat kantoja parhaiten. Erottavien tuntomerkkien perusteella mesimarjalle on laadittu lajikekuvausohjeet, joita voidaan soveltaa myös jalomaaraimen (Rubus arcticus L. nothosubsp. stellarcticus G. Larsson) lajikkeiden kuvaukseen.