Effect of dietary crude protein and energy content on nitrogen utilisation, water intake and urinary output in growing pigs

Tutkimuksessa selvitettiin rehun valkuaispitoisuuden ja rehuyksikköarvon vaikutuksia ravintoaineiden sulavuuteen ja typen hyväksikäyttöön sekä veden kulutukseen ja virtsan eritykseen lihasikojen ruokinnassa. Koe-eläiminä oli neljä leikkosikaa (elopaino 33-82 kg). Koerehuina oli neljä ohra-kaura-soijarouhepohjaista rakaistettua seosta, joissa rehun raakavalkuaispitoisuus: korkea (180 g/kg raakavalkuaista) tai matala raakavalkuaispitoisuus (140 g/kg raakavalkuaista) ja rehuyksikköarvo: matala (0,95 ry/kg) tai korkea ry-arvo (1,05 ry/kg) vaihtelivat. Matalavalkuaisrehuja täydennettiin puhtailla aminohapoilla, lysiinillä, metioniinilla ja treoniinilla, jotta tärkeimpien välttämättömien aminohappojen määrät pysyivät samoina kuin korkeavalkuaisrehuissa. Korkeavalkuaisrehujen raakavalkuaisen sulavuus oli parempi kuin matalavalkuaisrehujen. Valkuaispitoisuuden alentaminen pienensi selvästi virtsan mukana erittyvän typen määrää (6,9 g/pv) ja tehosti rehutypen hyväksikäyttöä. Matalavalkuaisrehuilla sikojen päivittäinen typen pidättyminen jäi kuitenkin hieman alemmaksi kuin korkeavalkuaisrehuilla. Valkuaispitoisuuden alentaminen ei vaikuttanut sikojen veden kulutukseen tai virtsan eritykseen. Rehuyksikköarvon nosto ei vaikuttanut rehutypen hyväksikäyttöön, veden juontiin tai virtsan eritykseen. Tulokset osoittivat, että sikojen typen eritystä voidaan selvästi vähentää, kun rehuvalkuaisen määrää pienennetään ja aminohappokoostumusta tasapainotetaan puhtaalla lysiinillä, metioniinilla ja treoniinilla lähemmäksi tarvetta vastaavaa ihannevalkuaista.