Supply of nutrients and productive responses in dairy cows given diets based on restrictively fermented silage

Tämän kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on selvittää ravintoaineiden saantiin ja maidontuotantoon vaikuttavia tekijöitä ruokinnan perustuessa runsaaseen säilörehun käyttöön. Suomessa rajoittuneesti käynyt säilörehu on maidontuotannon perusta. Nurmisäilörehun viljaa suurempi satopotentiaali ja pienemmät sääriskit, lyhyt laidunkausi sekä pohjoisilla leveysasteilla kasvaneen nurmirehun hyvä sulavuus ovat edistäneet säilörehuun perustuvan ruokintasysteemin kehittämistä. Nurmen korjuuhetken kehitysaste on tärkein rehuannoksen sulavuuteen vaikuttava tekijä. Sen sijaan väkirehun määrä ja valkuaispitoisuus vaikuttavat sulavuuteen yleensä vähän. Säilörehun syöntiin vaikuttavat sekä rehun sulavuus että käymislaatu. Rajoittuneesti käynyt säilörehu tuottaa pötsissä runsaasti mikrobivalkuaista, mutta niukka propionihapon tuotanto pötsissä voi rajoittaa mikrobivalkuaisen hyväksikäyttöä maitovalkuaisen tuotannossa. Väkirehun määrän lisäyksellä saadut tuotosvasteet ovat melko pieniä etenkin, kun väkirehun päivittäinen käyttömäärä ylittää 10 kg. Korkea säilörehun syönnin korvaussuhde, rehun sulatuksen negatiiviset yhdysvaikutukset ja energian siirtyminen kudosvarastoihin selittävät lisäväkirehun huonoa tuotosvastetta. Rypsirehuina annettu valkuaistäydennys on poikkeuksetta lisännyt maitovalkuaisen tuotantoa, mutta lehmien tuotostaso, säilörehun valkuaispitoisuus, väkirehun määrä tai lypsykauden vaihe ei näytä vaikuttavan tuotosvasteiden suuruuteen. Uusi valkuaisjärjestelmä ennustaa tuotosvasteet tavallisimmilla dieeteillä erittäin hyvin. Sen sijaan lisävalkuaisen korkea hyväksikäyttö (noin 0,50) viittaa siihen, että valkuaisen hyväksikäyttö on erittäin tehokasta ja nykyiset valkuaisen ruokintasuositukset ovat todennäköisesti liian pienet.