The effects of ridging, row-spacing and seeding rate on carrot yield
Taivalmaa, Sanna-Liisa; Talvitie, Heikki (1997)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu Jukuriin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin/julkaisuun.
Taivalmaa, Sanna-Liisa
Talvitie, Heikki
Julkaisusarja
Agricultural and Food Science in Finland
Volyymi
6
Numero
5-6
Sivut
363-369
Agricultural Research Centre of Finland The Scientific Agricultural Society of Finland
1997
Tiivistelmä
Tutkimuksella selvitettiin maan muotoilun (tasamaa, pieni ja iso harju), kylvötavan (yksirivi, kaksirivi ja nauha) sekä siementiheyden (40, 50, 60 ja 70 taimea/ m 2 ) vaikutusta porkkanan sadon määrään ja ulkoiseen laatuun. Jokainen maan muotoilutapa vaatii oman viljelytekniikan, jonka valintaan vaikuttaa se mihin tarkoitukseen porkkanoita viljellään. Taimettumisen onnistuminen oli yksi tärkeimmistä sadon määrään vaikuttavista tekijöistä. Suurin sato saatiin pienestä harjusta. Kaksoisrivikylvö oli sopivin kylvötapa kaikilla maanmuotoilutavoilla. Porkkanan juuren kokoon vaikutti eniten siementiheys; mitä suurempi tiheys, sitä pienempiä juuria. Maanmuotoilu, kylvötapa tai kylvötiheys eivät vaikuttaneet haarautuneiden ja haljenneiden juurten määrään. Viljeltäessä porkkanoita tuorekäyttöön halutaan paljon kooltaan melko pieniä porkkanoita. Tällöin sopivin maanmuotoilutapa on tasamaa tai pieni harju ja taimitiheys tulisi olla 60-70 porkkanaa/m 2. Pieneen harjuun paras kylvötapa on kaksirivikylvö, mutta myös nauhakylvölla saadaan hyvä sato, jos maaperä on taimettumisaikana tarpeeksi kostea. Tasamaalla myös yksirivikylvöllä voidaan saada tyydyttävä sato. Isoissa harjuissa porkkanoiden keskipaino on suurempi kuin muilla maanmuotoilutavoilla viljeltyjen porkkanoiden, joten iso harju sopii hyvin teollisuusporkkanan tuotantoon. Tällöin sopiva taimitiheys tulisi olla 40-50 porkkanaa/m 2.