Viruses and their significance in agricultural and horticultural crops in Finland

Abstract

Intensiivinen kasvivirustutkimus alkoi Suomessa vasta n. 40 vuotta sitten, vaikka virusten tartuttamista viljelykasveista on dokumentoituja havaintoja yli 60 vuoden ajalta. Suomen maanviljelyssä tapahtui suuria muutoksia toisen maailmansodan jälkeen. Maatiloilla ja puutarhaviljelmillä erikoistuttiin tiettyihin viljelykasveihin, minkä seurauksena virustautiongelmat pahenivat. Tiedot viruksista ja niiden torjunnasta olivat puutteellisia eikä viruksetonta lisäysaineistoa ollut käytettävissä suvuttomasti lisättävistä lajeista. Siten 1950- ja 1960-luvuilla tutkimus keskittyi virusten ja niitä siirtävien vektorien (hyönteiset, ankeroiset, sienet) kartoittamiseen ja torjuntamenetelmien kehittämiseen. Viljojen ja heinien virustutkimus sai merkittävän sysäyksen Pohjanmaalla 1950-luvulla esiintyneestä kaurantuhosta. Tauti todettiin kaskaslevintäisen kauran kääpiökasvuviruksen aiheuttamaksi ja torjuttiin lopettamalla heinän viljely kauran aluskasvina, jolloin virusta kantavien ja heinissä talvehtivien kaskaantoukkien määrä väheni. Ohran kääpiökasvuvirus (BYDV) on nykyisin tärkein vilja- ja heinäkasvien viruksista ja aiheuttaa epidemioita viljoissa niinä vuosina, jolloin kirvoja (erityisesti tuomikirvoja) on runsaasti. Epidemioita pystytään kuitenkin ennustamaan kirvapopulaatioiden kehittymistä seuraamalla. Perunanvirusten merkitys väheni, kun terveen siemenperunan tuotanto käynnistyi v. 1976 perustetusa Siemenperunakeskuksessa. Kirvalevintäinen peruan Y-virus (PVY) sekä kuorirokkosienen levittämä perunan maltokaarivirus (PMTV) ovat kuitenkin yhä merkittäviä taudinaiheuttajia perunaviljelmillä. Virusten aiheuttamia tappioita marjantuotannossa ja koristekasvien viljelyssä on merkittävästi vähentänyt terve lisäysaineisto, jota tuotetaan v. 1976 toimintansa aloittaneella Laukaan tutkimus- ja valiotaimiasemalla. Vihanneskasveista tomaatti ja sipulit ovat olleet virusten pahoin vaivaamia. Tomaatin virustautien merkitys väheni hygienian parantuessa kasvihuoneviljelyssä. Ryväs- ja valkosipuleista on tuotettu muutamia viruksettomia klooneja, mutta useimmilla tiloilla kasvustot ovat edelleen virusten saastuttamia. Tehostunut virusten tarkastus maahantuoduista kasveista vähensi monien kasvihuoneissa viljeltyjen koristekasvien, kuten krysanteemin ja neilikan, virustautisuutta 1980-luvulla. Kasvintarkastustoiminnalla on edelleen suuri merkitys uusien virustautien maahantulon estäjänä, sillä virusten luonnollinen levintä Suomeen Euroopan muilta viljelyalueilta on vähäistä Itämeren eristäessä maamme näistä alueista. Sen sijaan muutamat, kirvojen mukana pysyvästi leviävät virukset kulkeutuvat Suomeen ajoittain kirvojen kaukolevinnän yhteydessä.

This paper reviews the plant viruses and virus vectors that have been detected in agricultural and horticultural crop plants and some weeds in Finland. The historical and current importance of virus diseases and the methods used for controlling them in cereals, potato, berry plants, fruit trees, ornamental plants and vegetables are discussed. Plant viruses have been intensely studied in Finland over 40 years. Up to date, 44 plant virus species have been detected, and many tentatively identified virus-es are also reported. Control of many virus diseases has been significantly improved. This has been achieved mainly through changes in cropping systems, production of healthy seed potatoes and healthy stocks of berry plants, fruit trees and ornamental plants in the institutes set up for such production, and improved hygiene. At the present, barley yellow dwarf luteovirus, potato Y potyvirus and potato mop-top furovirus are considred to be economically the most harmful plant viruses in Finland.