Siilinjärven apatiittipöly ja muut hidasliukoiset fosfori- ja kalium-lannoitteet luomuviljelyssä Tuloksia koesarjasta vuosilta 1990-1995

Kahdessa kenttäkokeessa MTT:n (Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus) ekologisen tuotannon tutkimusasemalla Juvalla tutkittiin 1990-1995 erilaisten kivijauheiden, luujauhon ja kompostin käyttökelpoisuutta fosfori- ja kaliumlannoitteena luomuviljelyssä. Kokeissa mukana olleet kivijauheet olivat Siilinjärven apatiittipöly, Kuolan apatiitti, raakafosfaatti ja biotiitti. Kokeissa noudatettu viljelykierto oli ohra+nurmensiemen - kaksi- tai kolmivuotinen apilanurmi - ohra. Lannoitteet lisättiin ainoastaan kokeen alussa. Kokeissa ei millään käytetyllä lannoitusaineella, luujauhoa lukuunottamatta, saatu selvää vaikutusta ohran tai nurmen sadon määrään tai laatuun. Luujauhonkin vaikutus perustui pääasiassa sen korkeaan typpipitoisuuteen. Puna-apilan fosfori- ja kaliumpitoisuuteen vaikuttaa maan liukoisen fosforin ja kaliumin pitoisuus, kun taas timotei ei reagoi maan fosfori- tai kaliumtilaan. Nurmen K/(Ca+Mg) -ekvivalenttisuhde oli suositusten mukaan alle 2,2 ja arvoa voikin säädellä lisäämällä puna-apilan osuutta nurmessa, koska puna-apilan K/(Ca+Mg) -suhde oli selvästi alhaisempi kuin timotein. Nurmirehun Ca/P suhde oli liian alhainen. Maan liukoisen fosforin pitoisuutta pystyttiin nostamaan keskimäärin 4-5 mg/l maata käyttämällä kompostia 30 t/ha tai luujauhoa 4 t/ha. Vaikutus kuitenkin hävisi 2-3 vuodessa. Käytettäessä apatiittipölyä ja kompostia yhdessä maan liukoisen fosforin pitoisuutta nostava vaikutus tuli esille hitaammin, sillä nousu pysähtyi vasta kolme vuotta lisäyksen jälkeen, jolloin pitoisuus oli noussut 6 mg/l maata. Maan liukoisen kaliumin pitoisuutta voitiin nostaa 40 mg/l maata käyttämällä biotiittia 8 t/ha tai biotiittia + kompostia 30 t/ha. Vaikutus kesti kaksi vuotta. Panos tuotossuhteiden perusteella parhaat hyötysuhteet sekä fosforin että kaliumin osalta saatiin kompostia käytettäessä. Näiden tulosten perusteella voidaan suositella kompostia fosfori- ja kaliumlannoitteeksi luomutiloille. Tätäkin tärkeämpää on pyrkiä kierrättämään ravinteet tilalla mahdollisimman tehokkaasti. Lisää tutkimusta kaivataan siitä, kuinka pellossa olevia luontaisia ravinnevaroja pystyttäisiin hyödyntämään entistäkin tehokkaammin.