Siilinjärven apatiittipöly ja muut hidasliukoiset fosfori- ja kalium-lannoitteet luomuviljelyssä Tuloksia koesarjasta vuosilta 1990-1995

Abstract

Kahdessa kenttäkokeessa MTT:n (Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus) ekologisen tuotannon tutkimusasemalla Juvalla tutkittiin 1990-1995 erilaisten kivijauheiden, luujauhon ja kompostin käyttökelpoisuutta fosfori- ja kaliumlannoitteena luomuviljelyssä. Kokeissa mukana olleet kivijauheet olivat Siilinjärven apatiittipöly, Kuolan apatiitti, raakafosfaatti ja biotiitti. Kokeissa noudatettu viljelykierto oli ohra+nurmensiemen - kaksi- tai kolmivuotinen apilanurmi - ohra. Lannoitteet lisättiin ainoastaan kokeen alussa. Kokeissa ei millään käytetyllä lannoitusaineella, luujauhoa lukuunottamatta, saatu selvää vaikutusta ohran tai nurmen sadon määrään tai laatuun. Luujauhonkin vaikutus perustui pääasiassa sen korkeaan typpipitoisuuteen. Puna-apilan fosfori- ja kaliumpitoisuuteen vaikuttaa maan liukoisen fosforin ja kaliumin pitoisuus, kun taas timotei ei reagoi maan fosfori- tai kaliumtilaan. Nurmen K/(Ca+Mg) -ekvivalenttisuhde oli suositusten mukaan alle 2,2 ja arvoa voikin säädellä lisäämällä puna-apilan osuutta nurmessa, koska puna-apilan K/(Ca+Mg) -suhde oli selvästi alhaisempi kuin timotein. Nurmirehun Ca/P suhde oli liian alhainen. Maan liukoisen fosforin pitoisuutta pystyttiin nostamaan keskimäärin 4-5 mg/l maata käyttämällä kompostia 30 t/ha tai luujauhoa 4 t/ha. Vaikutus kuitenkin hävisi 2-3 vuodessa. Käytettäessä apatiittipölyä ja kompostia yhdessä maan liukoisen fosforin pitoisuutta nostava vaikutus tuli esille hitaammin, sillä nousu pysähtyi vasta kolme vuotta lisäyksen jälkeen, jolloin pitoisuus oli noussut 6 mg/l maata. Maan liukoisen kaliumin pitoisuutta voitiin nostaa 40 mg/l maata käyttämällä biotiittia 8 t/ha tai biotiittia + kompostia 30 t/ha. Vaikutus kesti kaksi vuotta. Panos tuotossuhteiden perusteella parhaat hyötysuhteet sekä fosforin että kaliumin osalta saatiin kompostia käytettäessä. Näiden tulosten perusteella voidaan suositella kompostia fosfori- ja kaliumlannoitteeksi luomutiloille. Tätäkin tärkeämpää on pyrkiä kierrättämään ravinteet tilalla mahdollisimman tehokkaasti. Lisää tutkimusta kaivataan siitä, kuinka pellossa olevia luontaisia ravinnevaroja pystyttäisiin hyödyntämään entistäkin tehokkaammin.

The useability of rock powders, bone meal and compost as phosphorus and potassium fertilizers in organic farming was investi-gated in two field experiments of the Agricultural Research Centre of Finland at Juva (eastern Finland) in 1990-95. The rock powders were apatite dust from Siilinjärvi mine, Kola apatite, raw phosphate and bio-tite. The crop rotations were barley + ley undersown - 2-3 year-old clover leys - barley. Crops were fertilized at the beginning of the experiment only. With the exception of bone meal, none of the fertilizers had an effect on the quantity or quality of the ley or barley. The bigger yield after bone meal fertilization was mainly due to its high nitrogen content. The phosphorus and potassium content of red clover was linearly related to the content of exchangeable phosphorus and potassium content in soil. Timothy did not react to the phosphorus or potassium level of the soil. The K/(Ca+Mg) equivalent ratio of the ley fodder was above 2.2, as recommended. This value can be controlled by regulating the clover content of the ley. The Ca/P ratio of the ley was too low. The contents of exchangeable phosphorus and potassium in soil could be raised by approximately 4-5 mg/l soil by using compost 30 t/ha or bone meal 4 t/ha. This effect disappeared in 2-3 years. If apatite dust (8 t/ha) and compost (30 t/ha) were used together, the phosphorus level rose more slowly in 3 years, to 6 mg/l soil. The contents of exchangeable potassium in soil could be raised by 40 mg/l soil by using biotite 8 t/ha or biotite (8 t/ha) and compost (30 t/ha) together. The effect lasted 2 years. According to the input-output ratios, use of compost gave the best result for both phosphorus and potassium. Compost can therefore be recommended as a phosphorus and potassium fertilizer in organic farming. Even more important is that farms should recycle nutrients on the farm as effectively as possible. Further studies are needed to find more effective ways of using the natural nutrient reserves of the soil.