Sikatalouden tuotantostrategiat

Suomessa sikatilat ovat investoineet merkittävästi suuriin yksiköihin, joissa tuotanto-kustannukset ovat alhaiset. Sikatilojen lukumäärä vähenee nopeasti ja yksikkökoko kasvaa. Tuotannon tehostamisen toivotaan olevan ratkaisu alan kannattavuusongelmiin ja ajoittain hyvin alhaisiin sianlihan hintoihin. Tuotannon tehostamiseen tähtäävä sianlihan tuotantostrategia sisältää kuitenkin merkittäviä riskejä. Tilakoon kasvattaminen ja tuotantokustannusten alentaminen on välttämätön, mutta ei riittävä keino kotimaisen sianlihantuotannon turvaamiseksi. Sen lisäksi tarvitaan sianlihan tarjonta-ketjun kokonaisvaltaista kehittämistä ja tuotteiden erilaistamista tuontituotteista. Jatkossa tarvitaan selvästi nykyistä enemmän toimia, joilla vahvistetaan kotimaisen sianlihan tuotemerkkejä, luodaan uusia eri asiakasryhmille räätälöityjä tuotteita ja palveluja, ja vahvistetaan luomutuotannon tarjontaketjua ja markkinoita. Maatalouden taloudellisessa tutkimuslaitoksessa tehdyn tutkimuksen mukaan tuotannon tehostamisesta huolimatta sianlihan alhainen hinta voi viedä pohjan pois suomalaiselta sianlihan tuotannolta. Sianlihan hinta on ajoittain hyvin alhainen alan suhdannevaihtelujen vuoksi. Tällöin suuretkin sikatilat ovat vaikeuksissa ja tuotanto voi vähentyä merkittävästi, jolloin kotimaisen raaka-aineen saatavuus vaarantuu. Tämä taas tietää vaikeuksia koko tarjontaketjulle, joka rakentuu paljolti kotimaisen raaka-aineen varaan. Suomalaisen tuottajan tulisi saada sianlihasta korkeampi hinta kuin tuottajat kilpailijamaissa voidakseen kilpailla samoilla markkinoilla. Samalla kun sianlihan tuotanto keskittyy yhä suurempiin yksiköihin kuluttajien kotimaisuus-preferenssin säilyttäminen saattaa olla tulevaisuudessa vaikeaa. Tuotantotavan merkitys voi vahvistua ja tuotteen alkuperämaan merkitys vähentyä. Jos suuret ulkomaiset lihantuottajat markkinoivat aktiivisesti ns. pehmeitä tuotantomenetelmiä, kotimaisen tavanomaisesti tuotetun sianlihan uskot-tavuus markkinoilla vaarantuu. Tässä tilanteessa luomusianliha saattaa olla lihateollisuuden omia tuotemerkkejä uskottavampi vaihtoehto. Ongelmana on, että luomusianlihan tuotanto ja markkinat ovat Suomessa hyvin kehittymättömät. Muissa pohjoismaissa ja Keski-Euroopassa luomusianlihan markkinaosuus on huomattavasti suurempi kuin Suomessa. Ilman teollisuuden ja kaupan nykyistä olennaisesti aktiivisempia kehittämistoimia luomusianlihan tuotanto ja tuotteistaminen jää yhä enemmän kehityksessä jälkeen. Myös kansantaloudellisesti olisi edullista, että Suomessa tuotetulla luomurehuviljalle olisi käyttöä kotimaassa sen sijaan, että siitä osa viedään ulkomaille luomusian rehuksi. Luomusianlihan tuotannon laajentaminen vaatii riittävän suurta sikalakokoa ja luomurehun saatavuutta sekä markkinakanavien avaamista. Nautojen BSE-taudin leviäminen vahvistaa hetkellisesti sianlihan kysyntää ja hintatasoa. Tämä mahdollisuus tulisi käyttää hyväksi tarjoamalla asiakkaille uusia korkean lisäarvon tuotteita ja palveluja. Kuluttajien huomion kohdistuminen sianlihaan tarjoaa mahdollisuuksia myös luomu-tuotannolle. Hyvässä kysyntätilanteessa ei tulisi kuitenkaan uskotella, että sikatalouden tähänastinen kehitystyö olisi riittävä tulevaisuutta ajatellen.