Sikatalouden tuotantostrategiat

Abstract

Suomessa sikatilat ovat investoineet merkittävästi suuriin yksiköihin, joissa tuotanto-kustannukset ovat alhaiset. Sikatilojen lukumäärä vähenee nopeasti ja yksikkökoko kasvaa. Tuotannon tehostamisen toivotaan olevan ratkaisu alan kannattavuusongelmiin ja ajoittain hyvin alhaisiin sianlihan hintoihin. Tuotannon tehostamiseen tähtäävä sianlihan tuotantostrategia sisältää kuitenkin merkittäviä riskejä. Tilakoon kasvattaminen ja tuotantokustannusten alentaminen on välttämätön, mutta ei riittävä keino kotimaisen sianlihantuotannon turvaamiseksi. Sen lisäksi tarvitaan sianlihan tarjonta-ketjun kokonaisvaltaista kehittämistä ja tuotteiden erilaistamista tuontituotteista. Jatkossa tarvitaan selvästi nykyistä enemmän toimia, joilla vahvistetaan kotimaisen sianlihan tuotemerkkejä, luodaan uusia eri asiakasryhmille räätälöityjä tuotteita ja palveluja, ja vahvistetaan luomutuotannon tarjontaketjua ja markkinoita. Maatalouden taloudellisessa tutkimuslaitoksessa tehdyn tutkimuksen mukaan tuotannon tehostamisesta huolimatta sianlihan alhainen hinta voi viedä pohjan pois suomalaiselta sianlihan tuotannolta. Sianlihan hinta on ajoittain hyvin alhainen alan suhdannevaihtelujen vuoksi. Tällöin suuretkin sikatilat ovat vaikeuksissa ja tuotanto voi vähentyä merkittävästi, jolloin kotimaisen raaka-aineen saatavuus vaarantuu. Tämä taas tietää vaikeuksia koko tarjontaketjulle, joka rakentuu paljolti kotimaisen raaka-aineen varaan. Suomalaisen tuottajan tulisi saada sianlihasta korkeampi hinta kuin tuottajat kilpailijamaissa voidakseen kilpailla samoilla markkinoilla. Samalla kun sianlihan tuotanto keskittyy yhä suurempiin yksiköihin kuluttajien kotimaisuus-preferenssin säilyttäminen saattaa olla tulevaisuudessa vaikeaa. Tuotantotavan merkitys voi vahvistua ja tuotteen alkuperämaan merkitys vähentyä. Jos suuret ulkomaiset lihantuottajat markkinoivat aktiivisesti ns. pehmeitä tuotantomenetelmiä, kotimaisen tavanomaisesti tuotetun sianlihan uskot-tavuus markkinoilla vaarantuu. Tässä tilanteessa luomusianliha saattaa olla lihateollisuuden omia tuotemerkkejä uskottavampi vaihtoehto. Ongelmana on, että luomusianlihan tuotanto ja markkinat ovat Suomessa hyvin kehittymättömät. Muissa pohjoismaissa ja Keski-Euroopassa luomusianlihan markkinaosuus on huomattavasti suurempi kuin Suomessa. Ilman teollisuuden ja kaupan nykyistä olennaisesti aktiivisempia kehittämistoimia luomusianlihan tuotanto ja tuotteistaminen jää yhä enemmän kehityksessä jälkeen. Myös kansantaloudellisesti olisi edullista, että Suomessa tuotetulla luomurehuviljalle olisi käyttöä kotimaassa sen sijaan, että siitä osa viedään ulkomaille luomusian rehuksi. Luomusianlihan tuotannon laajentaminen vaatii riittävän suurta sikalakokoa ja luomurehun saatavuutta sekä markkinakanavien avaamista. Nautojen BSE-taudin leviäminen vahvistaa hetkellisesti sianlihan kysyntää ja hintatasoa. Tämä mahdollisuus tulisi käyttää hyväksi tarjoamalla asiakkaille uusia korkean lisäarvon tuotteita ja palveluja. Kuluttajien huomion kohdistuminen sianlihaan tarjoaa mahdollisuuksia myös luomu-tuotannolle. Hyvässä kysyntätilanteessa ei tulisi kuitenkaan uskotella, että sikatalouden tähänastinen kehitystyö olisi riittävä tulevaisuutta ajatellen.

The effects of different production strategies on the future hog production volume and agricultural income were evaluated. The basic strategies evaluated were organic production, and efficient conventional production. Effects of different efficiency levels in conventional hog production were evaluated at a sector and farm level. The basic alternatives in conventional production were slow, moderate and fast growth in production efficiency. The development of production volume and agricultural income were simulated, using a dynamic regional sector model of Finnish agriculture (DREMFIA), at two different scenarios of the EU price level. The model incorporates imperfect substitution between domestic and imported pork, as well as development of productivity. According to the results, a relatively fast efficiency development is needed in order to reach production volumes roughly equal to the domestic consumption during the next 10 years. If the average prices in EU decrease more than 10% from the 1999 price level even a very fast efficiency development is not enough in order to cover the domestic consumption. If the average EU price level decreases more than 10% persistently, even the largest pork farms may not survive. Furthermore, fast efficiency development and heavy investments require high public investment supports and imply considerable risks both for farmers and for the environment. One can conclude that considerable increase in efficiency alone cannot guarantee the profitability of hog production, or the production volumes close to domestic consumption. It is estimated by various experts that there is an increasing demand for organic pork. However, the supply does not meet this demand and only 0.5% of the total pork supply is organic in Finland. The lack of supply was assessed to be an outcome of the lack of coordination between producers and meat processing industry resulting to insufficient price incentives for pork producers. Without great changes in the actions of the whole supply chain little or no increase in the supply of organic pork can be expected. It is concluded that fostering the efficiency development is necessary, though not sufficient, in order to maintain the current volume of conventional pork production and increasing the volume of organic pork production. Organic pork is a viable option only in sufficiently large farm units. Given the unfavourable natural conditions and structural inefficiencies in the Finnish pork sector, the public sector should continue to support investments in the pork sector if the national objectives and obvious consumer preferences to domestic pork are to be met. It is important, however, to recognise that supporting only bulk production will not result to sustained competitive advantage. Rather, it is concluded that an increasing part of the public support available should be directed to projects fostering product differentiation, as brand promotion, customer relations and organic production, as well as in diminishing environmental externalities and eliminating animal diseases. Using such a wide set of instruments is likely to be more effective in hedging against risks, like low and volatile market prices, than only relying on the efforts to increase the production efficiency. In other words, the Finnish hog sector needs continuing development in many areas in order to maintain its position in domestic markets.