Tuotantotavan ja -paikan vaikutukset Helsingissä kulutettavan rukiin energiataseeseen

Tutkimus perustuu Helsingin yliopiston taloustieteen laitokselle tehtyyn ympäristöekonomian pro gradu-tutkielmaan.

Rukiin tuotantoon kuluu luomuviljelyssä lähes puolet vähemmän energiaa tuotettua viljakiloa kohden kuin tavanomaisessa viljelyssä. Myös Saksasta tuotu tavanomaisesti viljelty ruis voittaa suomalaisen tavanomaisesti viljellyn rukiin selvästi, kun vertaillaan niiden tuotantoon ja kuljetuksiin yhteensä kuluvia energiamää-riä. Vertailtujen vaihtoehtojen energiankäytön eroilla on merkitystä sekä ympäristön että kansantalouden kannalta. Tutkimuksessa vertailtiin kotimaisen luomu- ja tavanomaisen rukiin sekä saksalaisen tavanomaisesti viljel-lyn rukiin tuotannossa kuluvia energiamääriä. Tarkoituksena oli selvittää, mikä kolmesta rukiin tuotanto-vaihtoehdosta kuluttaa vähiten energiaa tuotettua ruiskiloa kohden, kun ruis lisäksi tuodaan kulutettavaksi Helsinkiin. Tulokseksi saatiin, että energiankulutus on suomalaisella luomurukiilla 2,87 megajoulea (MJ) tuotettua kiloa (kg) kohti, suomalaisella tavanomaisella rukiilla 5,29 MJ/kg ja saksalaisella tavanomaisella tuontirukiilla 3,27 MJ/kg. Luonnonmukaisessa viljelyssä työkoneiden käyttämiä polttonesteitä kuluu enemmän kuin tavanomaisessa viljelyssä. Tavanomaisessa tuotannossa käytettyjen torjunta-aineiden ja etenkin lannoitteiden valmistukseen kuluva energiamäärä on kuitenkin niin suuri, että kokonaisuudessaan luonnonmukaisessa rukiinviljelyssä kuluu vähemmän energiaa tuotettua ruiskiloa kohden. Viljan kuivaus rasittaa suomalaisen rukiintuotannon energiatasetta melko paljon, sillä sen vaatima energiamäärä on luonnonmukaisessa viljelyssä noin kolmasosa ja tavanomaisessa viljelyssä noin viidesosa kaikesta tuotantoon kuluvasta energiasta. Saksalaisen rukiintuo-tannon energiataloudellisuutta lisääkin se, että Saksassa viljaa ei yleensä tarvitse kuivata. Viljan kuljetuksiin kuluu kaiken kaikkiaan suhteellisen vähän energiaa. Etenkin laivarahti kuluttaa kuljetet-tua kiloa kohden varsin vähän energiaa. Tämä yhdessä Saksan suotuisten luonnonolosuhteiden kanssa tekee saksalaisesta tavanomaisesti viljellystä tuontirukiista kotimaista tavanomaisesti viljeltyä ruista energiatalou-dellisemman vaihtoehdon. Rukiin viljelypaikasta riippuen myös maantiekuljetusten pituus ja polttoaineen-kulutus vaihtelevat, mutta tällä ei herkkyystarkastelun perusteella ole vaikutusta vertailtujen vaihtoehtojen keskinäiseen järjestykseen energiankulutusta tarkasteltaessa. Luonnonmukainen rukiinviljely on tutkimuksen mukaan merkittävä mahdollisuus lisätä suomalaisen rukiin-tuotannon energiatehokkuutta. Erityistä huomiota olisi kuitenkin kiinnitettävä tuotantotavasta riippumatta siihen, että esimerkiksi suhteellisen suuren osan kokonaisenergiankulutuksesta muodostava viljankuivaus voitaisiin öljyn käytön sijasta toteuttaa uusiutuvien energialähteiden avulla. Tällöin fossiilisen energian käyttö vähenisi tuntuvasti niin luonnonmukaisessa kuin tavanomaisessakin viljanviljelyssä. Näin energian-käytön haitalliset vaikutukset pienenisivät ja esimerkiksi kasvihuoneilmiötä voimistavat päästöt vähenisivät tältä osin huomattavasti.