The next WTO round on agriculture and EU enlargement : pressures for reforms in the EU common agricultural policy
Huan-Niemi, Ellen; Niemi, Jyrki (2001)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu Jukuriin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin/julkaisuun.
Huan-Niemi, Ellen
Niemi, Jyrki
Julkaisusarja
MTT Taloustutkimus. Selvityksiä
Numero
22/2001
Sivut
59 p
MTT MTT Taloustutkimus MTT Taloustutkimus
2001
Tiivistelmä
Maailman kauppajärjestö WTO:n seuraava neuvottelukierros ei uhkaa EU:n maito-, liha ja viljapolitiikan perusteita, jos kaupan vapauttaminen jatkuu WTO:ssa tulevina vuosina jotakuinkin samaa tahtia kuin tähänkin saakka. Pientä hienosäätöä EU:n yhteinen maatalouspolitiikka kuitenkin väistämättä tarvitsee selviytyäkseen mm. kiristyvistä vientitukirajoituksista. Nykyisten vientimäärien säilyttäminen edellyttää EU:lta tuettoman maatalousviennin selvää lisäämistä lähivuosina. Euron tuntuva vahvistuminen suhteessa dollariin tulisi toisaalta vaikeuttamaan WTO-sitoumusten noudattamista. Myös itälaajentuminen lisää EU:n ongelmia selviytyä kansainvälisen maatalouskauppapolitiikan paineista. Näin toteaa MTT Taloustutkimus (MTTL) tuoreessa selvityksessään, jossa tarkastellaan uudesta WTO-kierroksesta aiheutuvia paineita EU:n maito-, liha- ja viljamarkkinoille. Selvityksessä on oletettu, että maataloustuotteiden kaupan vapauttaminen jatkuu tulevalla WTO-kierroksella Uruguayn sopimuksen viitoittamaa tietä. EU:n tuotantotukia jouduttaisiin alentamaan yhteensä kaksikymmentä prosenttia kuuden vuoden aikana kaudesta 2004/2005 alkaen. Vientituen budjettirajoite kiristyisi 36 prosenttia ja tuetun viennin määrä 21 prosenttia markkinavuoteen 2009/2010 mennessä. Tuontitulleja jouduttaisiin madaltamaan 36 prosenttia samana ajanjaksona. Uudesta WTO-kierroksesta aiheutuvia paineita on tarkasteltu sekä nykyisen EU-15:n että laajentuvan EU:n näkökulmista. EU:n laajentumisen kymmeneen Keski ja Itä-Europan maahan (KIE-maat) on oletettu tapahtuvan kahdessa vaiheessa. Ns. Luxemburg-ryhmän (Eesti, Puola, Slovenia, Tsekin tasavalta ja Unkari) osalta liittymisen on arvioitu tapahtuvan vuonna 2005 ja ns. Helsinki-ryhmän (Bulgaria, Latvia, Liettua, Romania ja Slovakia) osalta vuonna 2008. Vientitukeen liittyvät WTO-sitoumukset ovat EU:lle kaikista rajoittavimmat. Varsinkin tuetun viennin määrät edellyttävät lähivuosina toimenpiteitä useilla sektoreilla, vaikka sitoumuksia ei kiristettäisikään. Vientituen tarpeeseen vaikuttavat oleellisesti maailmanmarkkinahintojen kehitys ja valuuttakurssit. Euron heikkous dollariin nähden on helpottanut unionin tilannetta viime aikoina. Euron vahvistuminen tulisi toisaalta vaikeuttamaan tilannetta. Vahvistuva euro kasvattaa maksettavan vientituen arvoa ja pienentää mahdollisuuksia viedä ilman tukea. Erilaiset odottamattomat markkinahäiriöt saattavat myös muuttaa tilannetta huomattavasti. WTO-sitoumukset tulevat lähivuosina rajoittamaan mm. useimpien maitotuotteiden (rasvaton maitojauhe, juusto, muut maitotuotteet) tuettua vientiä EU:n ulkopuolelle. Ainoastaan voin vientitukisitoumusten ei odoteta aiheuttavan EU:lle suuria ongelmia, vaikka kaikki voi vietäisiin edelleen tuella. Myös naudanlihan tuettu vienti pysyy sitoumusmäärien rajoissa, elleivät eläintaudit oleellisesti muuta tehtyä ennustetta. Sian- ja siipikarjanlihan kohdalla nykyisten vientimäärien säilyttäminen sitä vastoin edelyttää tuettoman viennin lisäämistä. Myös vehnän ja rehuviljan kohdalla WTO-sopimus rajoittaa lähivuosina tuettua EU-vientiä. EU:n laajentuminen lisää unionin paineita mm. maitojauheen vientitukisitoumusten suhteen. Useimpien tarkasteltujen tuotteiden kohdalla tilanne ei kuitenkaan oleellisesti muuttuisi laajentumisen seurauksena. Esimerkiksi jalostettujen maitotuotteiden kohdalla tilanne on vaikea ilman laajentumistakin, eikä kiristyvien WTO-sitoumusten täyttäminen ole mahdollista ilman muutoksia EU:n politiikassa. Juuston, sian- ja siipikarjanlihan kohdalla laajentuminen saattaa sen sijaan jopa helpottaa unionin tilannetta. Näin käy, koska hakijamaiden tuoma vientitukikiintiön lisäys on arvioitu nettovientitarpeen lisäystä suuremmaksi. WTO:n tulevissa kauppaneuvotteluissa tullaan EU:lta vaatimaan myös maataloustuotteiden rajasuojan madaltamista. Useimpien tuotteiden kohdalla tullien alentaminen (oletetulla 36 prosentilla) ei muodostuisi EU:lle ongelmaksi, koska tullilla lisätty maailmanmarkkinahinta olisi edelleen selvästi EU:n sisämarkkinahinnan yläpuolella. Voin osalta on kuitenkin tiedossa ongelmia euron vahvistuessa, koska EU:n rajasuojana toimiva kiinteä tulli ei välttämättä enää kata EU:n hallinnollisen vähimmäishinnan ja maailmanmarkkinahinnan erotusta. Tämän seurauksena tuontivoin hinta voi painua alle EU:n hintatason, mikä johtaisi tuonnin kasvuun. WTO-neuvotteluissa sovitaan myös maatalouden markkinatuen eli ns. AMS-tuen (Aggregate Measurement of Support) alentamisesta. MTT:n arvion mukaan EU:n markkinatuki jää selvästi sitoumustason alle sekä nykyisessä että laajentuneessa unionissa, vaikka EU:n sitoumusta kiristettäisiin Uruguayn kierroksen mallin mukaan. EU:n laajentuessa edellytyksenä on kuitenkin EU:n maksamien suorien tukien pysyminen alennusvelvoitteen ulkopuolella. Tällaisia ovat EU:ssa muun muassa tuotannon määrään sitomattomat hehtaarituki, emolehmä- ja sonni-palkkiot, jotka otettiin käyttöön EU:n maatalouspolitiikan (CAP) uudistuksen yhteydessä vuonna 1992. Näiden tukien saattaminen alennussitoumusten alle on kuitenkin useiden WTO-jäsenmaiden kuten USA:n tavoitteena. Suuria uhkia EU:n nykyisen kaltaisen maatalouspolitiikan harjoittamiselle aiheuttaisivat mm. vientitukien täydellinen eliminointi, tullien nopea alentaminen tai jopa niiden poistaminen (esimerkkinä "kaikki paitsi aseet" -sopimus vähiten kehittyneiden maiden kanssa) ja euron tuntuva vahvistuminen. Näiden uhkien konkretisoituminen samanaikaisesti johtaisi yhteisen maatalouspolitiikan muutostarpeeseen, joka olisi tutkimuksessa esitettyä "hienosäätöä" huomattavasti suurempi.
Collections
- Julkaisut [85590]