Torjunta-aineiden käyttö lastu- ja tärkkelysperunan tuotannossa
Laitinen, Pirkko; Lejonqvist, Merja; Rämö, Sari; Welling, Leena; Ojanen, Hannu; Hannukkala, Asko (2000)
Laitinen, Pirkko
Lejonqvist, Merja
Rämö, Sari
Welling, Leena
Ojanen, Hannu
Hannukkala, Asko
Julkaisusarja
Maatalouden tutkimuskeskuksen julkaisuja. Sarja A
Numero
81
Sivut
41 p. + 5 app
Maatalouden tutkimuskeskus
2000
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:951-729-583-9
http://urn.fi/URN:ISBN:951-729-583-9
Tiivistelmä
Tässä työssä tilastoitiin lastu- ja tärkkelysperunanviljelyn torjunta-aineiden käyttöön liittyviä lohkokohtaisia tietoja ja laskettiin torjunta-aineiden keskimääräisiä käyttömääriä sekä käsiteltyjä että perunanviljelyssä kyseisillä tiloilla olevia pinta-aloja kohti. Tutkimukseen sisältyy myös kahden rutontorjunta-aineen huuhtoutumiskenttäkoe, jonka tulokset antavat viitteitä siitä, miten kyseiset aineet käyttäytyvät suomalaisessa peltomaassa. Työ sisältää myös katsauksen torjunta-aineiden käyttäytymiseen peltomaassa ja siitä johtuviin ympäristörajoituksiin. Rajoitusten vaikutusta tuotantoon on pohdittu. Torjunta-aineita, kauppavalmisteiden sisältämiksi tehoaineiksi laskettuina, käytettiin lastuperunan tuotannossa vuosina 1993-1997 keskimäärin 5,1 kg tehoaineita/ha. Eniten niitä käytettiin vuonna 1993 (6,8 kg/ha) ja vähiten vuonna 1996 (2,3 kg/ha). Vuonna 1997 käyttö oli 4,3 kg/ha. Suurin osa torjunta-aineista käytettiin perunarutontorjuntaan. Lastuperunalla eniten rutontorjunta-aineita käytettiin vuonna 1993 (5,6 kg/ha) ja vähiten vuonna 1996 (1,9 kg/ha). Vuonna 1997 käyttö oli 3,5 kg/ha. Prosentteina rutontorjunnan osuus kokonaiskäytöstä oli noin 70 %. Muiden kasvitautien torjumiseksi siemenperunan peittaukseen käytettiin 10-17 % torjunta-aineista, joten kasvitautien torjunta-aineiden osuus oli 80-90 % kokonaiskäytöstä. Rikkakasvien torjuntaan käytettiin 11-19 % torjunta-aineista ja varsiston hävittämiseen noin 2-4 %. Koko tarkastelujakson aikana tuhoeläimiä jouduttiin torjumaan ainoastaan vuosina 1993, 1994 ja 1995, jolloin siihen käytettiin alle 0,1% koko torjunta-ainemäärästä. Tärkkelysperunalla käytetään vähemmän torjunta-aineita kuin lastuperunalla, jolla korkeampien laatuvaatimusten ja varastoinnin kestävyyden vuoksi panostetaan enemmän rutontorjuntaan ja varsiston hävittämiseen. Torjunta-ainekuormituksen vähentäminen on eräs ympäristön- ja erityisesti pohjavesien suojelun tavoitteita. Perunan viljelyyn sallittujen torjunta-aineiden käyttörajoitukset ovat tiukkoja ja käytettävissä oleva ainevalikoima niin suppea, että tehoainekuormituksen vähentäminen nykyisestä tasosta on sateisina kesinä hyvin vaikeaa. Huuhtoutumiskenttäkokeissa (1997-1999) fluatsinami oli propamokarbi-hydrokloridia kulkeutuvampi. Molempia aineita poistui pellolta pintavesien mukana, mutta muihin huuhtoutumiskentällä tutkittuihin torjunta-aineisiin verrattuina sekä fluatsinami- että propapamokarbipäästöt olivat pieniä. Kokonaispäästöt olivat fluatsinamilla 0,01 % ja propamokarbilla 0,02 % käyttömääristä. Salaojavesissä ei kumpaakaan ainetta havaittu. Maasta fluatsinami hävisi aluksi nopeasti, mutta sitä oli havaittavia määriä seuraavana keväänä. Propamokarbi hävisi nopeasti maasta eikä sitä havaittu muokkauskerroksen alapuolella. Tuotannon kansallinen ja kansainvälinen kestävyyden arvioiminen indikaattorien avulla ja tuotteen elinkaaritutkimus edellyttävät, että käytettävissä on tuotantoketjua koskevia yksityiskohtaisia tietoja valituista indikaattoreista. Nämä tiedot ovat usein vaikeasti saatavilla. Tämän hankkeen aikana karttunut tieto on järjestetty tietokantoihin ja se on indikaattorityötä ja elinkaaritutkimusta tekevien tahojen käytettävissä. Myös viljelijät ja viranomaiset voivat hyödyntää tietoja päättäessään torjunta-aineiden käytöstä.