Laidun- ja sisäruokinnan taloudellinen vertailu

Tutkimuksessa selvitettiin lehmien kesäajan laidun- ja säilörehuruokinnan keskinäinen edullisuus. Lisäksi laskettiin väkirehu- ja valkuaismäärien vaihtelun vaikutus ruokinnan taloudellisuuteen rehuviljaa ja rypsirouhetta käytettäessä. Tutkimusmenetelmänä käytettiin katetuottolaskelmaa, jossa otettiin huomioon vain ne tuotto- ja kustannuserät, joihin tarkasteltavat ruokintamuodot vaikuttivat. Laskelmat tehtiin C1- ja C2-tukialueilla vuoden 1995 hinta- ja kustannustasossa. Laidunnettujen lehmien katetuotto oli kaikkina koevuosina suurempi kuin ympärivuotisesti säilörehulla ruokittujen lehmien katetuotto, mutta ryhmien katetuottoero oli tilastollisesti melkein merkitsevä vain toisena vuonna. Laidunnetuilla lehmillä oli suurempi maitotuotto ja suuremmat peltotuet, mutta myös suurempi rehukustannus ja pienempi rehuntuotannon ulkopuolelle jääneeltä peltoalalta saatu tuotto. Suurempaa väkirehuannosta (väkirehua 46 % rehuyksiköistä) saaneiden lehmien katetuotto oli kaikkina koevuosina suurempi kuin pienempää väkirehuannosta (väkirehua 40 % rehuyksiköistä) saaneiden lehmien katetuotto. Näiden ryhmien katetuottoero oli ensimmäisenä ja toisena koevuonna melkein merkitsevä. Lehmillä, joiden väkirehusta 12 % korvattiin rypsirouheella, oli kaikkina koevuosina suurempi katetuotto kuin pelkkää rehuviljaa saaneilla lehmillä, joskaan näiden ryhmien katetuottoero ei ollut tilastollisesti merkitsevä minään koevuonna. Enemmän väkirehua ja valkuaista saaneiden lehmien suurempi katetuotto johtui ensisijassa näiden lehmien suuremmista maitotuotoista. Kesäruokinnoista tässä tutkimuksessa saatu tulos on yhdenmukainen lehmien laiduntamiseen velvoittavan uuden eläinsuojelulainsäädännön kanssa. Myös väkirehun osuuden lisääminen sekä rypsirouheen antaminen lisävalkuaisena on tämän tutkimuksen mukaan kannattavaa. Samat johtopäätökset on tehty myös muissa Suomessa vastikään valmistuneissa taloudellisissa tutkimuksissa.