Laatuvihannesten hyvät viljelymenetelmät : tutkimusohjelman loppuraportti

Tässä loppuraportissa esitetään Laatuvihannesten hyvät viljelymenetelmät -tutkimusohjelman keskeiset tulokset. Tutkimusohjelman tavoitteena oli tuottaa uutta tietoa, jolla avomaanvihannesten laatua voidaan parantaa ja viljelyn ympäristöystävällisyyttä lisätä. Tarkoituksena oli erityisesti luoda tutkimustietoa integroidun viljelyn tarpeisiin. Tutkimuksen osa-alueita olivat vihannespeltojen typpikierto, kasvinsuojelu, vihannesten laatu ja tuotannon taloudellisuus. Tutkimuksen lisäksi kehitettiin tiedonhallintaa ja -siirtoa. Typpikiertoa käsitelleessä osuudessa tarkasteltiin vihannesten satoonsa ottaman typen määrää ja typenoton rytmiä. Lisäksi kehitettiin menetelmiä kaalipellon typpihävikin minimointiin. Tuholaistutkimuksessa luotiin alueellisia ja valtakunnallisia tarkkailupalveluita ja tiedonsiirtojärjestelmiä sekä laadittiin mallit porkkana- ja kaalikärpäsen riskinarviointiin. Ajantasaiset tuholaisennusteet otettiin osaksi Agronet-palveluja. Rikkakasvitutkimuksissa keskityttiin torjunta-aineiden käyttömäärien vähentämiseen ja liekityksen kehittämiseen kemiallisen rikkakasvien torjunnan vaihtoehdoksi. Tulosten mukaan hyvissä ruiskutusoloissa torjunta-ainemääriä voidaan vähentää ja liekitys voi olla jopa kemiallista torjuntaa taloudellisempaa. Laatututkimukset osoittivat, että typpilannoituksen vähentämisestä ei ole haittaa vihannestuotteiden sisäiselle laadulle, mutta kastelun vaikutusta sisäiseen laatuun on syytä tutkia vielä lisää. Sadonkorjuuajan vaikutus vihannesten, erityisesti porkkanan, varastokestävyyteen osoittautui erittäin merkittäväksi. Taloustutkimuksessa ei havaittu selviä viljelytavasta johtuvia kustannuseroja eri viljelymenetelmissä, mutta kustannukset vaihtelivat huomattavasti kasveittain ja tiloittain. Tulosten perusteella laadittiin jo ohjelman kuluessa IP-tuotanto-ohjeet teollisuuden sopimusviljelyyn. Lisäksi tutkimustietoa käytettiin laadittaessa vihannesviljelyn ympäristötuen ehtoja. Lohkokohtaisen tiedonhallinnan kehittäminen loi valmiudet laajaan tiedonkeruuseen, jota voidaan jatkossa hyödyntää koko tuotantoketjun kehittämisessä ja tutkimuksessa.