Kaliumlannoituksen porraskokeet 1977-1994

Tässä julkaisussa esitetään tuloksia laajasta valtakunnallisesta tutkimuksesta, jossa verrattiin monivuotisissa kenttäkokeissa vuosittain annettujen kaliummäärien vaikutuksia peltokasvien sadon määrään ja laatuun sekä maan viljavuuteen. Tavoitteena oli viljan, nurmen, rypsin ja perunan kaliumlannoituksen optimoiminen eri maalajeilla kemiallisten maa- ja kasvianalyysien avulla. Ilman kaliumlannoitusta tuotettu sato vaihteli eri kokeissa välillä 28-100 % riittävällä kaliummäärällä saadusta sadosta. Lisätty kalium paransi kasvua eniten niukkaravinteisella turvemaalla viljellyllä nurmella, jonka sadoissa poistui runsaasti ravinteita. Savimaiden ravinnevarat riittivät nurmellakin useiksi vuosiksi täyteen satoon ilman kaliumlannoitusta. Viljan ottamasta kaliumista pääosa oli oljissa, joiden palauttaminen maahan vähensi lannoitustarvetta. Ilman kaliumlannoitusta kasvaneet viljasadot pysyivät siten lähes normaaleina myös karkeilla kivennäismailla ja eloperäisillä mailla. Ohra hyötyi lisätystä kaliumista enemmän kuin muut viljat. Savimailla ammoniumionien kanssa maahiukkasten spesifisistä pidätyspaikoista kilpailevien kaliumionien lisääminen edisti kasvien typen saantia ja suurensi valkuaissatoja.