Kaliumlannoituksen porraskokeet 1977-1994

Abstract

Tässä julkaisussa esitetään tuloksia laajasta valtakunnallisesta tutkimuksesta, jossa verrattiin monivuotisissa kenttäkokeissa vuosittain annettujen kaliummäärien vaikutuksia peltokasvien sadon määrään ja laatuun sekä maan viljavuuteen. Tavoitteena oli viljan, nurmen, rypsin ja perunan kaliumlannoituksen optimoiminen eri maalajeilla kemiallisten maa- ja kasvianalyysien avulla. Ilman kaliumlannoitusta tuotettu sato vaihteli eri kokeissa välillä 28-100 % riittävällä kaliummäärällä saadusta sadosta. Lisätty kalium paransi kasvua eniten niukkaravinteisella turvemaalla viljellyllä nurmella, jonka sadoissa poistui runsaasti ravinteita. Savimaiden ravinnevarat riittivät nurmellakin useiksi vuosiksi täyteen satoon ilman kaliumlannoitusta. Viljan ottamasta kaliumista pääosa oli oljissa, joiden palauttaminen maahan vähensi lannoitustarvetta. Ilman kaliumlannoitusta kasvaneet viljasadot pysyivät siten lähes normaaleina myös karkeilla kivennäismailla ja eloperäisillä mailla. Ohra hyötyi lisätystä kaliumista enemmän kuin muut viljat. Savimailla ammoniumionien kanssa maahiukkasten spesifisistä pidätyspaikoista kilpailevien kaliumionien lisääminen edisti kasvien typen saantia ja suurensi valkuaissatoja.

This paper presents the results of a large national Finnish project comparing the effects of different rates of annual potassium fertilization on the yield and quality of field crops and on soil fertility in long-term field experiments. The main objective was to optimize potassium fertilization of cereal, ley, rapeseed and potato crops on various soil types by means of chemical soil and plant analyses. The relative yield obtained without potassium application ranged from 28 to 100 per cent of the yield produced with a sufficient amount of potassium. Application of potassium improved plant growth most clearly on infertile peat soil, as seen in ley grass, which removed large amounts of nutrients from the soil in harvested yields. The potassium reserves of clay soils were sufficient to produce maximum yields for several years, even in ley. Most of the potassium taken up from the soil by cereals was in the straw, which when returned to the soil thus reduced the need for potassium fertilization. Therefore the yields of cereal grain grown without potassium fertilization remained almost normal, even on coarse mineral soils and organic soils. Potassium application was more beneficial to barley than other cereals. In clay soil, applied potassium ions, which compete for specific binding sites with ammonium ions, improved the availability of nitrogen to plants and increased protein yields.