Mansikan viljely turpeenotosta vapautuneella suopohjalla

Tämä tutkimus mansikan viljelystä sille epätavallisessa ympäristössä on osa laajempaa vuonna 1991 käynnistettyä hanketta "Suopohjien jälkikäyttö erikoiskasvien viljelyssä". Tähänastisten viljelykokemusten perusteella mansikka menestyy Hankasalmen Läyniönsuolla erittäin hyvin. Talvivauriot ovat Läyniönsuolla olleet pieniä. Hyvään talvehtimiskykyyn varmasti vaikuttaa turvepohjalla vahvaksi kasvanut juuristo, joka ulottuu yli 40 cm:n syvyyteen. Suopohja on yleensä hallanarka ja lämpenee myöhemmin keväällä kuin kivennäismaa. Mansikan satokausi ei kuitenkaan ollut Läyniönsuolla poikkeavan myöhäinen verrattuna muihin pohjoisen Keski-Suomen mansikkatiloihin. Mansikkaviljelyksillä yleisistä tuholaisista ei ole ollut haittaa Läyniönsuolla. Turvepohjan huonona puolena sen sijaan oli sen alhainen fosfori- ja kaliumtaso, mistä johtuen tarvittiin tavallista suurempia lannoitemääriä. Vaikka koeviljelmä lannoitettiin maanäytteiden perusteella määritettyjen suositusten mukaisesti, liukoisten ravinteiden pitoisuudet jäivät kaikissa istutuksissa alle mansikan suositusarvojen. Lisäksi rikkaruohoja jouduttiin viljelmällä torjumaan, sillä peruslannoitusvaiheessa riviväleihin joutunut lannoite joudutti rikkaruohojen kasvua. Kesän 1996 tulosten perusteella Läyniönsuon mansikkasato oli täysin kilpailukykyinen kivennäismaalta saatujen satojen kanssa. Esimerkiksi kolmevuotiaasta 'Senga Sengana'-istutuksesta saatiin myyntikelpoista satoa 426 g/taimi, joka vastaa 10,5 tn/ha nykyisellä istutuskäytännöllä. Mansikan laatu oli Läyniönsuolla hyvä. Lisäksi laatu parani taimen iän myötä, erityisesti epämuotoisten marjojen määrä väheni. Viljellyistä kolmesta valtalajikkeesta, 'Bounty', 'Jonsok' ja 'Senga Sengana', tuottivat kaikki kolmantena satovuotenaan yli 80 % myyntikelpoista marjaa. Marjan koko jäi kastelun puutteen vuoksi hieman pienemmäksi kuin kivennäismaalla, mutta marjojen säilyvyys ja laatu olivat hyvät.