Mansikan viljely turpeenotosta vapautuneella suopohjalla

Abstract

Tämä tutkimus mansikan viljelystä sille epätavallisessa ympäristössä on osa laajempaa vuonna 1991 käynnistettyä hanketta "Suopohjien jälkikäyttö erikoiskasvien viljelyssä". Tähänastisten viljelykokemusten perusteella mansikka menestyy Hankasalmen Läyniönsuolla erittäin hyvin. Talvivauriot ovat Läyniönsuolla olleet pieniä. Hyvään talvehtimiskykyyn varmasti vaikuttaa turvepohjalla vahvaksi kasvanut juuristo, joka ulottuu yli 40 cm:n syvyyteen. Suopohja on yleensä hallanarka ja lämpenee myöhemmin keväällä kuin kivennäismaa. Mansikan satokausi ei kuitenkaan ollut Läyniönsuolla poikkeavan myöhäinen verrattuna muihin pohjoisen Keski-Suomen mansikkatiloihin. Mansikkaviljelyksillä yleisistä tuholaisista ei ole ollut haittaa Läyniönsuolla. Turvepohjan huonona puolena sen sijaan oli sen alhainen fosfori- ja kaliumtaso, mistä johtuen tarvittiin tavallista suurempia lannoitemääriä. Vaikka koeviljelmä lannoitettiin maanäytteiden perusteella määritettyjen suositusten mukaisesti, liukoisten ravinteiden pitoisuudet jäivät kaikissa istutuksissa alle mansikan suositusarvojen. Lisäksi rikkaruohoja jouduttiin viljelmällä torjumaan, sillä peruslannoitusvaiheessa riviväleihin joutunut lannoite joudutti rikkaruohojen kasvua. Kesän 1996 tulosten perusteella Läyniönsuon mansikkasato oli täysin kilpailukykyinen kivennäismaalta saatujen satojen kanssa. Esimerkiksi kolmevuotiaasta 'Senga Sengana'-istutuksesta saatiin myyntikelpoista satoa 426 g/taimi, joka vastaa 10,5 tn/ha nykyisellä istutuskäytännöllä. Mansikan laatu oli Läyniönsuolla hyvä. Lisäksi laatu parani taimen iän myötä, erityisesti epämuotoisten marjojen määrä väheni. Viljellyistä kolmesta valtalajikkeesta, 'Bounty', 'Jonsok' ja 'Senga Sengana', tuottivat kaikki kolmantena satovuotenaan yli 80 % myyntikelpoista marjaa. Marjan koko jäi kastelun puutteen vuoksi hieman pienemmäksi kuin kivennäismaalla, mutta marjojen säilyvyys ja laatu olivat hyvät.

This study is a part of the larger project, "Re-use of mined peat bogs for cultivation of special crops". The purpose of this sub-project was to assess the feasibility of cultivating strawberry in an unusual bog environment. According to the information accumulated so far strawberry has succeeded very well at Hankasalmi Läyniönsuo. Only minor winter damage has occurred at Läyniönsuo. The good overwintering ability of strawberry is attributed to its strong root system, which extends for over 40 cm in depth. The bog tends to be susceptible to frost and in spring warms up later than mineral soil. The fruiting season of strawberry was not, however, exceptionally late compared with that elsewhere in northern Central Finland. Läyniönsuo has not been afflicted by the pests common in strawberry fields. A disadvantage of the peat ground, however, is its low natural phosphorus and potassium content, which required unusually large amounts of fertilizers to be used. Although the experimental field was fertilized as proposed, the soluble nutrient concentrations in the beds did not reach the values recommended for strawberry. Treatment to combat weeds was also necessary, since the nutrients spread over the field at the foundation fertilization enhanced their growth. Nevertheless, the total crop picked at Läyniönsuo in summer 1996 was fully compatible with that from plants grown on mineral soil. For example, 3-year old 'Senga Sengana' yielded 426 g of marketable fruit per plant, which corresponds to 10.5 t/ha with prevailing planting practices. The quality of the crop was good at Läyniönsuo, and improved as the plants aged, especially when the number of deformed fruits decreased. All three main cultivars, 'Bounty', 'Jonsok' and 'Senga Sengana', gave over 80% marketable fruits in their third year of cropping. The fruits were slightly smaller than those in mineral soil due to lack of irrigation, but their storability and quality were good.