Perunalajikkeiden typpilannoitus

Maatalouden tutkimuskeskuksessa Jokioisissa ja kahdella tutkimusasemalla tehtiin vuosina 1989-1995 kaksi perunalajikkeiden typpilannoitus koesarjaa, joissa tutkittiin typpimäärien 0, 60, 80 ja 120 kg/ha sekä korjuuajankohdan vaikutusta kasvuston kehitykseen, mukulasatoon ja sadon laatuun. Kokeissa olivat perunalajikkeet Bintje, Matilda, Hertha, Van Gogh ja Nicola. Typpilannoitus nopeutti kasvuston alkukehitystä ja lisäsi kasvuston peittävyyttä. Typpimäärä 120 kg/ha lisäsi selvästi kasvuston pituutta ja rehevyyttä. Varsiston kasvulta voimakkaita lajikkeita olivat Hertha ja Van Gogh. Kasvuston kehityksen kannalta typen optimimäärä oli 60-80 kg/ha. Suurin typpimäärä 120 kg/ha lisäsi selvästi kasvuston myöhäisyyttä. Typpilannoitus lisäsi mukulasatoa. Typpitasojen 60 kg/ha ja 120 kg/ha välillä todettiin merkitsevä satoero 3,0 tn/ha molemmissa koesarjoissa. Typpitasojen 60 kg/ha ja 80 kg/ha välinen satoero oli 1,5-1,8 tn/ha sekä typpimäärien 80 kg/ha ja 120 kg/ha välinen satoero 1,2-1,5 tn/ha. Sadoltaan paras lajike oli Nicola ja sadoltaan heikoin Hertha. Lajikkeet reagoivat typpilannoitukseen ja nostoaikaan yhdenmukaisesti. Myöhempi nostokerta lisäsi mukulasatoa 3,8-5,2 tn/ha ensimmäiseen korjuuaikaan verrattuna. Typpilannoitus vähensi merkitsevästi sadon tärkkelyspitoisuutta molemmissa koesarjoissa. Tärkkelyspitoisuus oli suurin Van Gogh- ja Hertha-lajikkeissa. Pienimmät tärkkelyspitoisuudet olivat Nicola- ja Bintje-lajikkeissa. Typpilannoitus vähensi Herthan tärkkelyspitoisuutta muita lajikkeita merkitsevästi vähemmän. Herthan reagointi typpilannoitukseen on lajikeominaisuus. Myöhempi korjuuaika ja typpilannoitus lisäsivät selvästi suurimman mukulakoon (yli 55 mm) osuutta sadosta. Mukulakoko lisääntyi voimakkaimmin Van Gogh- ja Hertha-lajikkeilla. Mukulakooltaan pienin lajike oli Matilda. Myöhempi nostokerta paransi mukuloiden kuoren kiinnittymistä ja vähensi selvästi mukuloiden vioituksia. Runsas typpimäärä lisäsi selvästi perunan vioittumista. Perunaruven esiintymiseen vaikutti lajikekestävyys. Ruvenkestäviä lajikkeita olivat Hertha, Nicola ja Van Gogh. Myöhempi korjuuaika lisäsi mallon rakenteen jauhoisuutta ja mallon hajoamista keitettynä. Typpilannoitus muutti mallon rakennetta kiinteäksi ja vähensi mallon hajoavuutta keitettynä. Mallon laadulta jauhoisia lajikkeita olivat Matilda ja Van Gogh. Typpimäärä 120 kg/ha heikensi selvästi perunan makua. Typpilannoitus heikensi lajikkeen Hertha makua muita lajikkeita enemmän. Typpilannoitus ei vaikuttanut merkitsevästi mallon tummumiseen keitettynä kummassakaan koesarjassa. Tummumiskestävyydeltään paras lajike oli Bintje. Typpilannoitus heikensi Van Gog-lajikkeen tummumiskestävyyttä muita lajikkeita enemmän. Typpilannoitus ei vaikuttanut perunan pelkistävien sokerien eikä sokereiden kokonaismäärään. Myöhempi korjuuaika lisäsi perunan sokerien määrää toisessa koe- sarjassa. Lajikkeiden väliset erot olivat merkitseviä siten, että Nicolan sokeripitoisuus oli muita lajikkeita suurempi. Typpilannoitus lisäsi merkitsevästi mukuloiden nitraattipitoisuutta molemmissa koesarjoissa. Suurimmat nitraattipitoisuudet todettiin Matilda- ja Nicola-lajikkeissa. Nitraattipitoisuudet olivat selvästi pienemmät kuin perunalle suositeltava ylin raja-arvo 200 mg NO3 tuorepainossa.