Perunalajikkeiden typpilannoitus

Abstract

Maatalouden tutkimuskeskuksessa Jokioisissa ja kahdella tutkimusasemalla tehtiin vuosina 1989-1995 kaksi perunalajikkeiden typpilannoitus koesarjaa, joissa tutkittiin typpimäärien 0, 60, 80 ja 120 kg/ha sekä korjuuajankohdan vaikutusta kasvuston kehitykseen, mukulasatoon ja sadon laatuun. Kokeissa olivat perunalajikkeet Bintje, Matilda, Hertha, Van Gogh ja Nicola. Typpilannoitus nopeutti kasvuston alkukehitystä ja lisäsi kasvuston peittävyyttä. Typpimäärä 120 kg/ha lisäsi selvästi kasvuston pituutta ja rehevyyttä. Varsiston kasvulta voimakkaita lajikkeita olivat Hertha ja Van Gogh. Kasvuston kehityksen kannalta typen optimimäärä oli 60-80 kg/ha. Suurin typpimäärä 120 kg/ha lisäsi selvästi kasvuston myöhäisyyttä. Typpilannoitus lisäsi mukulasatoa. Typpitasojen 60 kg/ha ja 120 kg/ha välillä todettiin merkitsevä satoero 3,0 tn/ha molemmissa koesarjoissa. Typpitasojen 60 kg/ha ja 80 kg/ha välinen satoero oli 1,5-1,8 tn/ha sekä typpimäärien 80 kg/ha ja 120 kg/ha välinen satoero 1,2-1,5 tn/ha. Sadoltaan paras lajike oli Nicola ja sadoltaan heikoin Hertha. Lajikkeet reagoivat typpilannoitukseen ja nostoaikaan yhdenmukaisesti. Myöhempi nostokerta lisäsi mukulasatoa 3,8-5,2 tn/ha ensimmäiseen korjuuaikaan verrattuna. Typpilannoitus vähensi merkitsevästi sadon tärkkelyspitoisuutta molemmissa koesarjoissa. Tärkkelyspitoisuus oli suurin Van Gogh- ja Hertha-lajikkeissa. Pienimmät tärkkelyspitoisuudet olivat Nicola- ja Bintje-lajikkeissa. Typpilannoitus vähensi Herthan tärkkelyspitoisuutta muita lajikkeita merkitsevästi vähemmän. Herthan reagointi typpilannoitukseen on lajikeominaisuus. Myöhempi korjuuaika ja typpilannoitus lisäsivät selvästi suurimman mukulakoon (yli 55 mm) osuutta sadosta. Mukulakoko lisääntyi voimakkaimmin Van Gogh- ja Hertha-lajikkeilla. Mukulakooltaan pienin lajike oli Matilda. Myöhempi nostokerta paransi mukuloiden kuoren kiinnittymistä ja vähensi selvästi mukuloiden vioituksia. Runsas typpimäärä lisäsi selvästi perunan vioittumista. Perunaruven esiintymiseen vaikutti lajikekestävyys. Ruvenkestäviä lajikkeita olivat Hertha, Nicola ja Van Gogh. Myöhempi korjuuaika lisäsi mallon rakenteen jauhoisuutta ja mallon hajoamista keitettynä. Typpilannoitus muutti mallon rakennetta kiinteäksi ja vähensi mallon hajoavuutta keitettynä. Mallon laadulta jauhoisia lajikkeita olivat Matilda ja Van Gogh. Typpimäärä 120 kg/ha heikensi selvästi perunan makua. Typpilannoitus heikensi lajikkeen Hertha makua muita lajikkeita enemmän. Typpilannoitus ei vaikuttanut merkitsevästi mallon tummumiseen keitettynä kummassakaan koesarjassa. Tummumiskestävyydeltään paras lajike oli Bintje. Typpilannoitus heikensi Van Gog-lajikkeen tummumiskestävyyttä muita lajikkeita enemmän. Typpilannoitus ei vaikuttanut perunan pelkistävien sokerien eikä sokereiden kokonaismäärään. Myöhempi korjuuaika lisäsi perunan sokerien määrää toisessa koe- sarjassa. Lajikkeiden väliset erot olivat merkitseviä siten, että Nicolan sokeripitoisuus oli muita lajikkeita suurempi. Typpilannoitus lisäsi merkitsevästi mukuloiden nitraattipitoisuutta molemmissa koesarjoissa. Suurimmat nitraattipitoisuudet todettiin Matilda- ja Nicola-lajikkeissa. Nitraattipitoisuudet olivat selvästi pienemmät kuin perunalle suositeltava ylin raja-arvo 200 mg NO3 tuorepainossa.

A series of experiments was carried out in 1989-95 to determine the optimal level of nitrogen fertilization for five table potato varieties at two harvest times. The experiments, which were conducted at three trial sites of the Agricultural Research Centre of Finland were designed in two series which are presented separately. The experimental layout was a split-split-plot design with harvest time at the main plots and nitrogen fertilization and varieties at the subplots. The nitrogen treatments were 0, 60, 80 and 120 kg/ha and the varieties tested were Bintje, Hertha, Matilda, Nicola and Van Gogh. The harvest times were the normal harvest time and the harvest 10 days before the normal harvest. Nitrogen application of 120 kg N/ha increased the early development of canopy and the height of stands, allowed the crop to maintain a photosynthetically active canopy longer than with at lower nitrogen rates. Optimum canopy development and maturity at harvest were reached at the 60-80 kg N/ha application level. The yield of all varieties increased with the increase in nitrogen application: an increase from 60 kg N/ha to 120 kg N/ha increased the yield by 3.0 t/ha. The highest yielding varieties were Nicola and Bintje. The reaction to the nitrogen application level was the same for all varieties. The higher the nitrogen rate the lower was the starch content in all varieties, but Hertha was significantly less affected than the other varieties. The highest fertilizer rate resulted in the largest tuber size and the highest percentage of tubers with skin damage. Nitrogen application affected the cooking quality and texture of potatoes by reducing sloughing and increasing the tendency of sogginess. Flavour was also impaired. After cooking darkening was only slightly affected by nitrogen application, although the effect was more marked in Van Gogh than in the other varieties. The sugar content and amount of reducing sugars was slightly affected by nitrogen level and Nicola had higher sugar contents than did the other varieties. The nitrate content in tubers increased significantly, from 24 ppm to 83ppm, with the increasing level of nitrogen, the highest contents being in Matilda and Nicola.