Rehuviljan laji- ja lajikeseokset
Hiivola, Sirkka-Liisa; Kangas, Arjo (1996)
Hiivola, Sirkka-Liisa
Kangas, Arjo
Julkaisusarja
Maatalouden tutkimuskeskuksen julkaisuja. Sarja A
Numero
1
Sivut
19 p. + 7 liitettä
Maatalouden tutkimuskeskus Maatalouden tutkimuskeskus
1996
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:951-729-465-4
http://urn.fi/URN:ISBN:951-729-465-4
Tiivistelmä
Alustava ohralajikkeiden seoskoe tehtiin MTT:n Etelä-Pohjanmaan tutkimusasemalla Ylistarossa vuosina 1980-83. Tutkimussuunnitelmaa tarkennettiin ja vuosina 1984-86 tehtiin ohran ja kauran seoskoe kolmella tutkimusasemalla. Tutkimus käsitti 34 kenttäkoetta. Ohran ja kauran seoskokeissa olivat lajikkeina Agneta-ohra ja Veli-kaura. Kivennäismaalla ohra ja kaura olivat varsin tasaveroiset. Puhdaskasvustoissa kaura oli 3 % ohraa satoisampi. Myös kaikki seokset olivat ohran puhdaskasvustoa satoisampia, kuitenkin vain seos, jossa oli 80 % ohraa ja 20 % kauraa erosi ohran puhdaskasvustosta tilastollisesti merkitsevästi. Kauran puhdaskasvustoon verrattuna seosten erot olivat vähäiset. Seoksissa kauralisäys vähensi lakoa. Agnetan happamuudenarkuuden takia kaura oli multamaalla 43 % ohraa satoisampi. Seokset olivat sitä parempia, mitä suurempi oli kauran osuus. Paraskaan seos ei yltänyt kauran puhdaskasvuston tasolle. 0hralajikkeiden seoskokeissa käytettiin satoisimpia 1980-luvulla viljelyssä olleita lajikkeita: Hja 673, Hjan Eero, Otra, Kajsa, Arra, Silja, Hjan Pokko ja Agneta. Hjan Eero valittiin mukaan ensisijaisesti hyvien korsiominaisuuksiensa takia. Ruotsalaiset Kajsa ja Agneta osoittautuivat suomalaisia lajikkeita alttiimmiksi lehtilaikkutaudeille. Tauteja esiintyi koevuosina vähän. Ohralajikkeiden seoskokeissa olivat satoisuuserot hyvin pieniä. Aikaisten ohralajikkeiden seoksilla, joissa oli mukana Hjan Eero tai Arra, saatiin sadonlisäystä 2-4 % verrattuna puhdaskasvustojen perusteella laskettuihin satoihin. Muiden lajikkeiden sadot eivät eronneet laskennallisista sadoista. Lakoa oli vain vähän korkeammallakin typpitasolla. Seoskasvustossa oli 5-10 % vähemmän lakoa kuin heikkokortisemman komponentin puhdasviljelmässä. Tälläkin voi olla käytännön viljelyssä merkitystä.