Rehuviljan laji- ja lajikeseokset

Abstract

Alustava ohralajikkeiden seoskoe tehtiin MTT:n Etelä-Pohjanmaan tutkimusasemalla Ylistarossa vuosina 1980-83. Tutkimussuunnitelmaa tarkennettiin ja vuosina 1984-86 tehtiin ohran ja kauran seoskoe kolmella tutkimusasemalla. Tutkimus käsitti 34 kenttäkoetta. Ohran ja kauran seoskokeissa olivat lajikkeina Agneta-ohra ja Veli-kaura. Kivennäismaalla ohra ja kaura olivat varsin tasaveroiset. Puhdaskasvustoissa kaura oli 3 % ohraa satoisampi. Myös kaikki seokset olivat ohran puhdaskasvustoa satoisampia, kuitenkin vain seos, jossa oli 80 % ohraa ja 20 % kauraa erosi ohran puhdaskasvustosta tilastollisesti merkitsevästi. Kauran puhdaskasvustoon verrattuna seosten erot olivat vähäiset. Seoksissa kauralisäys vähensi lakoa. Agnetan happamuudenarkuuden takia kaura oli multamaalla 43 % ohraa satoisampi. Seokset olivat sitä parempia, mitä suurempi oli kauran osuus. Paraskaan seos ei yltänyt kauran puhdaskasvuston tasolle. 0hralajikkeiden seoskokeissa käytettiin satoisimpia 1980-luvulla viljelyssä olleita lajikkeita: Hja 673, Hjan Eero, Otra, Kajsa, Arra, Silja, Hjan Pokko ja Agneta. Hjan Eero valittiin mukaan ensisijaisesti hyvien korsiominaisuuksiensa takia. Ruotsalaiset Kajsa ja Agneta osoittautuivat suomalaisia lajikkeita alttiimmiksi lehtilaikkutaudeille. Tauteja esiintyi koevuosina vähän. Ohralajikkeiden seoskokeissa olivat satoisuuserot hyvin pieniä. Aikaisten ohralajikkeiden seoksilla, joissa oli mukana Hjan Eero tai Arra, saatiin sadonlisäystä 2-4 % verrattuna puhdaskasvustojen perusteella laskettuihin satoihin. Muiden lajikkeiden sadot eivät eronneet laskennallisista sadoista. Lakoa oli vain vähän korkeammallakin typpitasolla. Seoskasvustossa oli 5-10 % vähemmän lakoa kuin heikkokortisemman komponentin puhdasviljelmässä. Tälläkin voi olla käytännön viljelyssä merkitystä.

The research scheme concerning species and variety mixtures of fodder cereals started with a limited barley variety mixture trial at the South Ostrobothnia Research Station of the Agricultural Research Centre of Finland in Ylistaro between 1980 and 1983. The scheme was then particularized and mixture trials on barley and oats as well as on barley varieties were also conducted at three research stations between 1984 and 1986. In total, the research consisted of 34 field trials. The varieties used in the barley and oats mixture trials were Agneta and Veli. In mineral soil, barley and oats were quite equal. In pure stands, oats yielded 3% more than barley. All the mixtures were also higher yielding than pure barley stands, but only the mixture with 80% barley and 20% oats showed any significant statistical difference. Compared with a pure stand, the differences between the mixtures were minimal. In the mixtures, the addition of oats decreased lodging. Because of Agneta's sensitivity to acid, oats yielded 43% more than barley in mull soil. The higher the proportion of oats, the better the mixtures. The level of a pure oat stand was not reached even by the best mixture. In the barley variety mixture trials the varieties used were those cultivated in the 198Os: Hja 673, Hjan Eero, Otra, Kajsa, Arra, Silja, Hjan Pokko and Agneta. The varieties were the best varieties for yield potential. Hjan Eero was included primarily because of its good straw characteristics. The Swedish Kajsa and Agneta proved more susceptible to leaf spot diseases than the Finnish varieties. The incidence of disease was low during the trial years. The yield differences were small in the barley variety mixture trials. There were no statistically significant differences between pure stands and mixtures. Mixtures of early barley varieties, including Hjan Eero and Arra, produced a yield increase of 2 to 4% compared with the yields calculated on the basis of yields from pure stands. The yields of other varieties did not differ from the calculated yields. In these trial series lodging occurred even at a slightly higher nitrogen level. In the mixture, there was 5-10 percentage points less lodging than in the weakerstrawed component. A reduction in lodging even as small as this may be significant in practical cultivation.