Ihmisen ja ympäristön hyvinvointi: terveys ja kestävä kehitys politiikka-asiakirjoissa
Risku-Norja, Helmi; Isola, Anna-Maria; Nisonen, Sampsa (2012)
Risku-Norja, Helmi
Isola, Anna-Maria
Nisonen, Sampsa
Julkaisusarja
MTT Raportti
Numero
79
Sivut
77 p
MTT MTT
2012
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-487-426-7
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-487-426-7
Tiivistelmä
HYVINVOIPA-hankkeen kohteena on suomalainen terveys- ja ruokapolitiikka elintapojen ja kestävän kehityksen kontekstissa. Yhteisenä rajapintana nähdään kestävän kehityksentavoitteiden tukeminen ja terveyden edistäminen. Hanke toteutetaan kolmen valtion tutkimuslaitoksen - Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen (MTT), Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) ja Valtion taloudellinen tutkimuslaitoksen (VATT) - yhteistyönä vuosina 2011-2013. Hankkeen ensimmäinen osa tarkastelee terveyden edistämistä, ruoka- ja liikuntavalintoja ja ruokahuollon kestävää kehitystä käsitteleviä politiikka-asiakirjoja. Asiakirjoja tarkastellaan valtionhallinnon, tutkimuksen, terveydenhuollon, palvelujärjestelmien ja kansanterveysjärjestöjen toimintojen ja väestön kohderyhmien valossa. Hankkeessa selvitetään terveelliseen liikuntaan ja ravitsemukseen sekä kestävän kehityksen edistämiseen liittyvien periaatepäätösten, kansallisten politiikkaohjelmien ja strategioiden tavoitteita ja toimenpide-ehdotuksia ja niiden toteutumista. Hankkeen muissa osissa kiinnitetään huomiota alempiin sosioekonomisiin ryhmiin ja siihen, onko heillä mahdollisuuksia kohtuulliseen elämään, sosiaali- ja terveyspalveluihin sekä kestävän kehityksen tavoitteita tukevaan ruokaan ja liikuntaan. Sen lisäksi hanke kokoaa suomalaisia kokemuksia informaatio-ohjauksen toimivuudesta sekä arvioi taloudellisia ohjauskeinoja. Koko hankkeen tavoitteena on selvitysten pohjalta tehdä ehdotuksia tarvittavista ohjaustoimista ja niiden keskinäisestä priorisoinnista, jotka esitetään hankkeen loppuraportissa. Tämä raportti koskee hankkeen ensimmäistä vaihetta. Siinä tarkastellaan, miten 2000-luvun politiikka-asiakirjoissa puhutaan terveyttä edistävästä ravitsemuksesta ja liikunnasta sekä kestävän kehityksen mukaisista ruokavalinnoista. Selvitys perustuu liki kolmeenkymmeneen politiikka-asiakirjan laadulliseen sisältöanalyysiin. Aineiston asiakirjat käsittelevät nimenomaisesti joko liikuntaa, ravitsemusta, ruokaa ja kestävää kehitystä yhdessä tai jotain näistä yksinomaan. Aineisto sisältää eri politiikka-asiakirjatyyppejä, kuten hallitusohjelmia, politiikkaohjelmia, periaatepäätöksiä, toimintaohjelmia, selontekoja, selvityksiä, strategioita, suosituksia ja arviointeja. Laajoja kokonaisuuksia käsittelevät dokumentit analysoitiin vain soveltuvin osin. Tehtävänä oli analysoida politiikkadokumenteissa esitettyjä terveyttä edistäviä toimenpide-ehdotuksia erityisesti ruokatottumusten ja liikunnan osalta sekä sitä, perustellaanko toimia kestävän kehityksen tavoitteilla, ja jos perustellaan, niin minkälaisia näkökulmia perusteluissa tuodaan esiin. Tutkimuksessa selvitettiin, mitä toimenpiteitä ja minkälaisia ohjauskeinoja politiikka-asiakirjoissa esitetään sekä mihin väestöryhmiin ne kohdistetaan. Erikseen arvioitiin, missä määrin ehdotusten vaikutukset vahvistavat toisiaan ja tukevat kestävyystavoitteita tai ovat keskenään tai kestävyystavoitteiden suhteen ristiriitaisia. Aineisto analysoitiin kolmesta näkökulmasta: terveyden edistämisen, ruoan ja kestävän kehityksen kannalta. Terveyden edistämisen kysymyksissä painottui eri kohderyhmien tunnistaminen. Kestävyyskysymyksissä yhtenä tarkastelunäkökulmana oli se, minkälaisiin asioihin maininnat kestävästä kehityksestä liitetään ja miten asiakirjat ilmaisevat kestävyyden ruoka- ja liikuntakontekstissa. Toinen lähestymistapa tutki sitä, ovatko asiakirjoissa esitetyt kestävyystavoitteet johdonmukaisia vai onko eri tavoitteiden välillä mahdollisesti ristiriitoja. Liikuntaa, ravitsemusta, terveyttä ja ruokaa lähestytään vaihdellen. Esitetyt tavoitteet ovat siten asiakirjakohtaisia, eivätkä ne välttämättä tue toisiaan. Eri asiakirjojen tavoitteenasettelussa otetaan kuitenkin väistämättä kantaa myös kestävyyskysymyksiin, vaikka sitä ei aina tehdä tietoisesti. Kestävän kehityksen käsite on usein jäänyt hyvin abstraktiksi, ja kun siitä puhutaan, lähestytään asiaa lähinnä ympäristönäkökulmasta. Terveyskysymyksiin painottuvissa asiakirjoissa kestävän kehityksen käsitettä ei juurikaan tuoda julkilausuttuna esiin. Julkilausumattomana asiakirjoissa sen sijaan ilmenee kytköksiä, jotka liittyvät kansalaisten yhdenvertaisuuteen sekä taloudellisiin, sosiaalisiin ja sivistyksellisiin oikeuksiin, joiden turvaaminen on oleellinen osa kestävää kehitystä. Asiakirjoissa painotetaan voimakkaasti kansalaisten henkilökohtaisten valintojen merkitystä sekä oman terveytensä että ympäristön hyvinvoinnin kannalta. Kasvatuksen, koulutuksen ja viestinnän rooli nähdään keskeisenä pyrittäessä muuttamaan toimintatapoja kestävämpään suuntaan. Viestinnän tehoa heikentää kuitenkin se, että kestävyyskäsitettä ei ole pystytty kunnolla avaamaan käytännöllisessä yhteydessä. Yleiset ja väljät määritelmät mahdollistavat sen, että keskenään aivan vastakkaisiakin tavoitteita voidaan perustella kestävyysargumenteilla, jolloin informatiiviselta ohjaukselta katoaa suunta. Myös julkisten toimijoiden rooli nähdään tärkeänä ja todetaan, että terveyttä ja kestävyystavoitteita tukevien valintojen tulisi olla helppoja houkuttelevia ja edullisia. Tämä edellyttää sekä uusia yhteiskunnan ohjauskeinoja että rakenteellisia muutoksia toimintaympäristöjen muuttamiseksi. Konkreettisia toimenpide-ehdotuksia tarkastelluissa asiakirjoissa on verrattain niukasti, mutta niitä on runsaasti ohjelmia jatkavissa toimenpidesuunnitelmissa. Jo syntyneiden ongelmien ratkaiseminen vaatii enemmän resursseja kuin ongelmien synnyn ehkäiseminen ennalta. On tärkeätä, että ruoka-, liikunta- sekä sosiaali- ja terveyspolitiikan aloilla edetään samaan suuntaan eikä niin, että yhden osa-alueen myönteinen kehitys ei aiheuta ongelmia jollakin toisella osa-alueella. Eri politiikoiden tavoitteet saadaan virtaviivaistettua, kun osa-alueitten kehitystarpeita tarkastellaan kestävän kehityksen periaatteiden pohjalta. Kun käsite tuodaan ruoka- ja liikuntakontekstiin, voidaan tavoitteetkin muotoilla selkeästi ja asettaa mittarit tavoitteiden toteutumisen seuraamiseksi. Terveyden edistämisen politiikka kattaa rakenteelliset edellytykset sekä yhteisölliset (sosiaaliset) että yksilölliset edellytykset vaalia terveyttä tukevia valintoja (Health in all policies). Terveyden edistämisen ja kestävän kehityksen pyrkimykset olisivat periaatteessa verrattain helposti yhdistettävissä toisiinsa ruoan ja ravitsemuksen kautta: ruoka on ravitsemuksellisesti täysipainoista, maukasta, edullista ja kaikkien ulottuvilla, ympäristöasiat otetaan huomioon suosimalla tarjonnassa lähellä tuotettuja, kotimaisia ja sesonginmukaisia tuotteita ja ruokakulttuuriin liittyvänä näkökohtana kiinnitetään huomiota ruoanvalmistukseen, ateriarytmiin ja itse ateriointitilanteeseen sekä ruoan yhteisölliseen merkitykseen. Liikunta ja ravitsemus puolestaan ovat kiinteästi kytköksissä toisiinsa terveyden edistämisen näkökulman kautta. Kestävyys ja liikuntakin voidaan yhdistää, ja näin tulisi tehdä liikuntapolitiikan puitteissa. Sesonginmukaisen ja lähiruoan tapaan vuodenaikaisliikunta, lähiliikunta sekä hyötyliikunta mukaan lukien työmatkat voisivat olla askelia kohti nykyistä kestävämpiä liikuntamuotoja, jotka tulotasoon katsomatta ovat kaikkien ulottuvilla.
Collections
- MTT Raportti [186]