Eriytyvät alue- ja maatalouden rakenteet Suomessa maaseutunäkökulmasta
Voutilainen, Olli; Wuori, Olli; Muilu, Toivo (2012)
Voutilainen, Olli
Wuori, Olli
Muilu, Toivo
Julkaisusarja
MTT Raportti
Numero
64
Sivut
87 s
MTT MTT
2012
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-487-404-5
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-487-404-5
Tiivistelmä
sosioekonominen rooli eri maaseutualueilla ja yhteiskunnassa yleisestikin on muuttunut rajusti viimeisten vuosikymmenten aikana. Lisäksi erityyppiset maaseutualueet ovat kehitykseltään eriytyneet toisistaan. Tämän tutkimuksen päätavoitteena on selvittää, millainen on aluerakenteiden ja maaseudun kehityksen välinen suhde. Osatavoitteena analyysi tarkennetaan koskemaan erityisesti maatalouden ja aluerakenteiden välistä suhdetta. Tutkimus perustuu tilastolliseen alueaineistoon sekä tilastollisiin, erityisesti aluetutkimuksessa käytettyihin menetelmiin. Aluerakenteita tarkastellaan keskeisten sosioekonomisten indikaattoreiden perusteella. Tehdyn empiirisen analyysin perusteella sosioekonomiset toiminnot kaikkiaan ovat viime vuosikymmenten aikana keskittyneet alueellisesti Suomessa. "Voittajia" tässä kehityksessä ovat olleet kaupunkimaisimmat seudut ja aluekeskukset sekä kaupunkikeskustaa ympäröivät kaupunkien läheiset maaseutualueet. Maaseutualueet ovat eriytyneet toisistaan: kun kaupunkien läheisen maaseudun kehitys on ollut monien sosioekonomisten mittareiden perusteella koko maan vahvinta tai lähempänä kaupunkikeskusten kehitystä kuin muiden maaseutualueiden kehitystä, harvaan asutulla maaseudulla kehitys on ollut yleisesti heikointa. Alueellisesti tarkasteltuna suotuisimman kehityksen alueita on erityisesti eteläisessä Suomessa, kun taas heikomman kehityksen alueita on erityisesti maan itä- ja pohjoisosissa. Maatalouden rakennemuutos on ollut voimakasta kaikkialla maassamme. Lisäksi, kuten taloudelliset toiminnot yleisesti, myös maatalous on jatkuvasti alueellisesti keskittynyt. Kuitenkin alueellinen keskittyminen on ollut voimakkaampaa koko taloudessa kuin maataloudessa. Verrattuna muihin toimialoihin yleisesti, maatalous kokonaisuudessaan on edelleen alueellisesti tasaisesti levittäytynyt. Huomattavaa myös on, että maatalouden aluerakenteet ovat jatkuvassa muutostilassa. Kaiken kaikkiaan maatalouden suhteellinen merkitys on selvästi vähentynyt ja paikoittain kutistunut marginaaliseksi verrattuna alueen muuhun taloudelliseen toimintaan. Supistumisesta huolimatta maatalouden merkitys on joillakin alueilla vielä hyvin ratkaiseva paikallis- ja aluetaloudelle. Maatalouden merkitys toimialan työllisillä ja arvonlisäyksellä mitattuna on selkeästi suurempi harvaan asutun maaseudun ja ydinmaaseudun kunnissa kuin kaupunkien läheisen maaseudun kunnissa. Maatalouden alueellinen kehitys eroaa monesti sen mukaan, mitataanko kehitystä tuotannon arvolla vai työllisillä. Tutkimuksen empiirisen analyysin pohjalta voidaan esittää johtopäätöksiä niin maatalouden kuin maaseudun ja yleisesti aluekehittämisen kannalta. Maatalouselinkeino keskittyy Suomessa alueellisesti, mutta maaseutualueet pysyvät maaseutualueina. Niille alueille, joilla maatalous ei ole merkittävä sosioekonomisesti, on suunnattava vahvasti myös muuta kuin maataloustuotantoon sidottua maaseudun kehittämispolitiikkaa. Viimeisten vuosikymmenten aikana on tapahtunut myös aluepolitiikan eriytymistä maaseutupolitiikan tavoitteista ja periaatteista. Nykyinen keskuslähtöinen aluepolitiikka Suomessa ei yksinomaan turvaa maaseutualueiden elinvoimaisuutta. Tiivistäen, maaseudun kehittäminen on ymmärrettävä erityyppisten alueiden kokonaisvaltaisena kehittämisenä. Jos tavoitteena on maaseudun kokonaisvaltainen kehittäminen, tukien jakoperusteena pitäisi olla ennemminkin maaseudun kehityspotentiaali, joka tunnistaisi maaseudun mahdollisuuksien alueellisen vaihtelun.
Collections
- MTT Raportti [186]