Eriytyvät alue- ja maatalouden rakenteet Suomessa maaseutunäkökulmasta

Abstract

sosioekonominen rooli eri maaseutualueilla ja yhteiskunnassa yleisestikin on muuttunut rajusti viimeisten vuosikymmenten aikana. Lisäksi erityyppiset maaseutualueet ovat kehitykseltään eriytyneet toisistaan. Tämän tutkimuksen päätavoitteena on selvittää, millainen on aluerakenteiden ja maaseudun kehityksen välinen suhde. Osatavoitteena analyysi tarkennetaan koskemaan erityisesti maatalouden ja aluerakenteiden välistä suhdetta. Tutkimus perustuu tilastolliseen alueaineistoon sekä tilastollisiin, erityisesti aluetutkimuksessa käytettyihin menetelmiin. Aluerakenteita tarkastellaan keskeisten sosioekonomisten indikaattoreiden perusteella. Tehdyn empiirisen analyysin perusteella sosioekonomiset toiminnot kaikkiaan ovat viime vuosikymmenten aikana keskittyneet alueellisesti Suomessa. "Voittajia" tässä kehityksessä ovat olleet kaupunkimaisimmat seudut ja aluekeskukset sekä kaupunkikeskustaa ympäröivät kaupunkien läheiset maaseutualueet. Maaseutualueet ovat eriytyneet toisistaan: kun kaupunkien läheisen maaseudun kehitys on ollut monien sosioekonomisten mittareiden perusteella koko maan vahvinta tai lähempänä kaupunkikeskusten kehitystä kuin muiden maaseutualueiden kehitystä, harvaan asutulla maaseudulla kehitys on ollut yleisesti heikointa. Alueellisesti tarkasteltuna suotuisimman kehityksen alueita on erityisesti eteläisessä Suomessa, kun taas heikomman kehityksen alueita on erityisesti maan itä- ja pohjoisosissa. Maatalouden rakennemuutos on ollut voimakasta kaikkialla maassamme. Lisäksi, kuten taloudelliset toiminnot yleisesti, myös maatalous on jatkuvasti alueellisesti keskittynyt. Kuitenkin alueellinen keskittyminen on ollut voimakkaampaa koko taloudessa kuin maataloudessa. Verrattuna muihin toimialoihin yleisesti, maatalous kokonaisuudessaan on edelleen alueellisesti tasaisesti levittäytynyt. Huomattavaa myös on, että maatalouden aluerakenteet ovat jatkuvassa muutostilassa. Kaiken kaikkiaan maatalouden suhteellinen merkitys on selvästi vähentynyt ja paikoittain kutistunut marginaaliseksi verrattuna alueen muuhun taloudelliseen toimintaan. Supistumisesta huolimatta maatalouden merkitys on joillakin alueilla vielä hyvin ratkaiseva paikallis- ja aluetaloudelle. Maatalouden merkitys toimialan työllisillä ja arvonlisäyksellä mitattuna on selkeästi suurempi harvaan asutun maaseudun ja ydinmaaseudun kunnissa kuin kaupunkien läheisen maaseudun kunnissa. Maatalouden alueellinen kehitys eroaa monesti sen mukaan, mitataanko kehitystä tuotannon arvolla vai työllisillä. Tutkimuksen empiirisen analyysin pohjalta voidaan esittää johtopäätöksiä niin maatalouden kuin maaseudun ja yleisesti aluekehittämisen kannalta. Maatalouselinkeino keskittyy Suomessa alueellisesti, mutta maaseutualueet pysyvät maaseutualueina. Niille alueille, joilla maatalous ei ole merkittävä sosioekonomisesti, on suunnattava vahvasti myös muuta kuin maataloustuotantoon sidottua maaseudun kehittämispolitiikkaa. Viimeisten vuosikymmenten aikana on tapahtunut myös aluepolitiikan eriytymistä maaseutupolitiikan tavoitteista ja periaatteista. Nykyinen keskuslähtöinen aluepolitiikka Suomessa ei yksinomaan turvaa maaseutualueiden elinvoimaisuutta. Tiivistäen, maaseudun kehittäminen on ymmärrettävä erityyppisten alueiden kokonaisvaltaisena kehittämisenä. Jos tavoitteena on maaseudun kokonaisvaltainen kehittäminen, tukien jakoperusteena pitäisi olla ennemminkin maaseudun kehityspotentiaali, joka tunnistaisi maaseudun mahdollisuuksien alueellisen vaihtelun.

As a result of the changes in societal structures and regional division of labour, the socioeconomic role of agriculture in different rural areas and in the society in general has drastically changed during the past decades. In addition, the development of different rural areas has been different. The main goal of the present study is to examine the relationship between the development of regional structures and rural areas. One part of this goal is to focus the analysis on the correlation between agriculture and regional structures. The study is based on statistical data on the region and on statistical methods, particularly those that are employed in region studies. Regional structures are examined on the basis of the most central socioeconomic indicators. Based on the implemented empirical analysis, socioeconomic functions as a whole have become centralized in Finland during recent decades. More urban areas and regional centres, as well as rural areas near cities are the "winners" in this development. Rural areas have diverged: on the basis of various socioeconomic indicators, the development of rural areas near cities has been the strongest in the whole country or more similar to the development of urban centres than that of other rural areas, whereas the development in sparsely populated rural areas has generally been the weakest. In a regional comparison, the regions that have benefitted most from this development are strongly concentrated in Southern Finland, whereas the regions of weaker development are mainly in the northern and eastern parts of the country. The structural change in agriculture has been intense across Finland. In addition, agriculture has become, similarly to economic functions in general, more concentrated regionally. Regional concentration has been, however, more intense in the economy as a whole than in the agricultural sector. When compared to other sectors of economy, agriculture as a whole is still distributed relatively evenly across the country. It must also be taken into account that the regional structures of agriculture are constantly changing. Overall, the relative significance of agriculture has clearly decreased and, in some areas, become marginal when compared to other activity in the area's economy. Despite the decrease, agriculture still has a crucial impact on the local and regional economies of some areas. When measured on the basis of employment statistics and value added, the significance of agriculture is remarkably higher in the municipalities of sparsely populated rural areas and in deep rural areas than in the rural areas situated near cities. The perceived level of regional development of agriculture depends on whether it is measured on the basis of the value of production or the number of the employed. On the basis of an empirical analysis conducted in the study, it is possible to make conclusions regarding agriculture and rural areas as well as regional development in general. As a sector of economy, agriculture in Finland is regionally concentrating, but rural areas remain rural. In areas where agriculture is not important, there is a need for socio-economically policies that are strongly directed towards the development of rural areas in respects other than agriculture alone. During recent decades, regional policy making has become detached from the goals and principles of the politics of rural areas. The current centralised regional politics in Finland cannot, alone, secure the vitality of rural areas. In summary, the development of rural areas must be conceived as the holistic development of regions of different types. If the goal is to develop rural areas holistically, the basis for distributing aid for agriculture should be the development potential of rural areas, which would recognise the regional variation in the opportunities of rural areas.