Maatilojen tulontasausväline Suomessa sekä riskienhallintajärjestelmät Kanadan ja Yhdysvaltojen maataloudessa

Abstract

EU:n yhteistä maatalouspolitiikkaa uudistetaan vuoden 2013 jälkeen. Euroopan komissio ehdottaa uuden tulojentasausjärjestelmän käyttöönottoa osana EU:n maatalouspolitiikkaa. Kaikki EU:n jäsenmaat voivat halutessaan ottaa käyttöön järjestelmän, joka muistuttaa rakenteeltaan Kanadassa käytössä olevaa "AgriStability" -ohjelmaa. Tässä raportissa tarkastellaan kirjanpitotila-aineiston perusteella Euroopan komission esittämän maatilojen tulojentasausvälineen toimintaa Suomessa vuosina 2001-2008. Tämän lisäksi raportissa käsitellään Kanadan ja Yhdysvaltojen maatalouden riskienhallintavälineitä ja niiden toimivuutta. Kanadan "Growing Forward" on maatalouden riskienhallinnan ohjelma, joka kattaa vuodet 2008-2012. Ohjelma on jaettu useaan osaan. "AgriStabilityn" kautta korvataan tulonmenetyksiä, mikäli tilan tulot laskevat vuoden aikana enemmän kuin 15 % tilan historialliseen keskiarvoon verrattuna. "AgriInvest" on ohjelma pienempiä tulonmenetyksiä varten ja tarjoaa tukea investoinneille. "AgriInsurance" on perinteinen tuotantovakuutus ja "AgriRecovery" on Kanadan pääasiallinen riskienhallintaväline katastrofisten riskien varalta. Yhdysvalloissa on hyvin kehittyneet markkinat yksityisille tuotekohtaisille sato- ja tulovakuutuksille. Viljelykasvien satovakuutus (Yield Protection) perustuu vakuutuksenottajan tuotantohistoriaan eli aikaisempiin satoihin. Tuotekohtainen tulovakuutus (Revenue Protection) sen sijaan turvaa peltohehtaarilta saatavan tulon perustuen futuurihintoihin. Viljelijä voi valita myös satoindeksipohjaisen vakuutuksen, jossa sekä viitesato että kuluvan vuoden sato on määritetty alueen keskisatoina. "Adjusted Gross Revenue" (AGR) vakuutus korvaa luonnonoloista johtuvia koko tilan tulonmenetyksiä kuluvalta tai edelliseltä vuodelta. Lisäksi vakuutus korvaa markkinoiden heilahteluista aiheutuvia tulonmenetyksiä käynnissä olevalta vuodelta. Tulosten mukaan lähes neljännes Suomen maatiloista olisi vuosittain ollut oikeutettu korvauksiin ajanjaksolla 2001-2008. Maitotiloista keskimäärin hieman alle viidennes olisi ollut oikeutettu korvauksiin. Sen sijaan sikatiloista keskimäärin joka kolmas saisi yhden vuoden aikana korvauksia tulojentasausvälineestä. Korvauksia saavien tilojen osuus on huomattavasti suurempi kuin Suomessa käytössä olevassa satovahinkokorvausjärjestelmässä on ollut vuosien 2001-2008 aikana. Tulojentasausvälineen kokonaiskustannukset olisivat Suomessa tulosten mukaan keskimäärin noin 59 miljoonaa euroa vuodessa, jos kaikki Suomen maatilat osallistuisivat ohjelmaan. Tuotantosuunnista euromääräisesti eniten korvauksia maksettaisiin tulosten mukaan maitotiloille. Erityisesti sika- ja viljatilojen korvausten määrässä näkyy vuosien 2007 ja 2008 viljojen hintaheilahtelut. On todennäköistä, että järjestelmän osallistumisaste on matalampi kuin laskelmissa on oletettu. Mikäli tilakohtaiset tekijät vaikuttavat osallistumisasteeseen, ohjelman vuosittaisten kustannusten arviointi on huomattavasti vaikeampaa. Maatilojen tulojentasausvälineeseen liittyvän moraalikadon selvittäminen on tärkeää, jos välinettä halutaan soveltaa Suomessa vuodesta 2014 eteenpäin. Myös erilaisten vakuutusten käyttöä Suomessa tulisi tutkia. Pienet markkinat ja ilmaston epävakaus ovat estäneet yksityisten vakuutusten kehittymistä Suomessa. Käyttämällä alueellisia sato- ja hintaindeksejä korvauksen perusteena vältettäisiin yksittäisten maatilojen valvonta ja vähennettäisiin vakuutuksiin liittyvää moraalikatoa.

The European Common Agricultural Policy (CAP) is due to be reformed in 2013. New income stabilization tool (IST) is introduced as part of the new policy. This tool, that is similar to "AgriStability"-program in Canada, is compulsory and will be available for all EU member states. This report analyses the use of the IST in Finland based on Finnish Farm Accountancy Data Network (FADN) data from 2001-2008. The risk management programs and tools used in Canada and the US are also described. "Growing Forward" is a risk management program for Canadian farms operating from 2008-2012. The program is divided into several parts. "AgriStability" is a program, which covers farm income losses greater than 15% of historical average incomes. "AgriInvest" covers smaller income losses and also provides indirect support for investments. "AgriInsurance" program is the traditional crop insurance and "AgriRecovery" is the tool for catastrophic risk management in Canada. In the US, the market for yield and income insurances is well developed. "Yield Protection" is based on farm's yield history. "Revenue Protection" secures revenue based on the future prices of the crop cultivated. In the US, farmers can also choose the index based insurance, where reference yield and current year yield is calculated from the agricultural community's average level. "Adjusted Gross Revenue" (AGR) program covers income losses stemming from weather conditions either on current or previous years. AGR also provides cover against income losses caused by market price fluctuations in the current year. The calculated results suggest that almost one fourth of all Finnish farms would have received payments every year from 2001-2008. On average less than one fifth of dairy farms would have been entitled to receive payments every year. On average one third of pig farms would receive payments from the IST every year. The share of farms entitled to the IST payments would be much bigger than the share of farms that received Crop Damage Compensation (CDC) payments from 2001-2008. The current CDC scheme in Finland covers crop failure for farmers who have suffered losses and applied for compensation. The overall cost of IST, a risk management program, would be on average 59 million Euros per year in Finland, if all Finnish farms participate in the program. According to the calculated results, dairy farms would have received the biggest payments from the IST. Volatility in grain prices would have affected the payments for pig and grain farms. The participation rate in the IST might be lower than assumed in the calculations. Individual farm profile may affect the participation rate. The cost evaluation of the IST is more complicated if the participation rate is affected by the farm profile. If the IST is applied in Finland from 2014 onwards, it is important to reveal the moral hazard linked to the IST. More research is also needed on the use of different risk management programs and insurance schemes. Small markets and weather inconsistency have deterred the incentive to develop private insurance schemes for agriculture in Finland. Moral hazard linked to insurance schemes can be lowered and farm based monitoring can be avoided if regional prices and yields are used as a reference for triggering compensation.