Assessment of the public debate in Finland on the reform of the CAP after 2013
Liesivaara, Petri; Huan-Niemi, Ellen; Niemi, Jyrki (2012)
Liesivaara, Petri
Huan-Niemi, Ellen
Niemi, Jyrki
Julkaisusarja
MTT Raportti
Numero
40
Sivut
35 p
MTT MTT
2012
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-487-358-1
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-487-358-1
Tiivistelmä
EU:n yhteinen maatalouspolitiikka uudistuu vuoden 2013 jälkeen. Euroopan komissio julkaisi uuden politiikan suuntalinjoja valottavan tiedonannon marraskuussa 2010. Tiedonanto antoi sysäyksen vilkkaalle keskustelulle EU:n yhteisen maatalouspolitiikan tulevaisuudesta. Lokakuussa 2011 Euroopan komissio julkaisi uuden politiikan lainsäädäntöehdotukset. Ne loivat pohjan EU:n komission, jäsenmaiden ja parlamentin neuvotteluille yhteisen maatalouspolitiikan tulevaisuudesta. Tämän raportin tavoitteena on tarkastella EU:n yhteisen maatalouspolitiikan uudistamisesta käytyä keskustelua Suomessa. Raportissa tarkastellaan maanviljelijöiden ja elintarvikeyritysten etujärjestöjen, maaseutu- ja ympäristöjärjestöjen sekä muiden yhteiskunnallisten toimijoiden kantoja ja reaktioita komission 2010 marraskuussa julkaistuun tiedonantoon. Aktiivisimmin keskustelua yhteisen maatalouspolitiikan tulevaisuudesta ovat käyneet viljelijöiden etujärjestöt MTK ja SLC. Niille uudistuksessa on tärkeää maataloustuotannon säilyttäminen koko EU:n alueella, tuotantoon sidottujen tukien jatkuminen tulevaisuudessa sekä viljelijöiden aseman parantaminen elintarvikeketjussa ja viljelijöiden kohtaaman byrokratian vähentäminen. MTK on myös tuonut esille yhteisen maatalouspolitiikan toiseen pilariin kuuluvien politiikkakeinojen merkitystä maaseutualueiden tasapainoiselle kehitykselle. Myös Elintarviketeollisuusliitto (ETL) näkee suorien tukien säilyttämisen tarpeellisena sekä EU:n markkinatoimenpiteiden säilyttämisen nykyisellään. Ympäristö- ja eläinsuojelujärjestöt ovat painottaneet kannanotoissaan maataloustukien parempaa kohdentamista ympäristötoimenpiteisiin ja konkreettisiin toimiin eläinten olojen parantamiseksi. Lisäksi järjestöt vaativat, että maatalouspolitiikan tavoitteena tulisi olla ekstensiivisen kotieläintalouden tukeminen. Ympäristöjärjestöt tukisivat nykyistä enemmän luonnonmukaista tuotantoa ja kohdentaisivat tukea ekosysteemipalveluihin ja muihin julkishyödykkeisiin. Tukea tulisi siis maksaa maanviljelijöiden lisäksi muille maaseutuympäristön ylläpitäjille ja julkisten palveluiden tuottajille. Lisäksi ympäristöjärjestöt sisällyttäisivät maatalouden ympäristöhaitat maataloustuotteiden hintoihin. Eniten toimijoiden näkemykset eroavat EU:n komission ehdotuksesta, jonka mukaan 30 % ensimmäisen pilarin suorista tuista suunnattaisiin kaikille EU:n jäsenmaille yhteisiin ympäristötoimenpiteisiin. EU:n maatalouspolitiikan ensimmäisen pilarin "viherryttäminen" laajentaa nykyisiä täydentäviä ehtoja. Ympäristöjärjestöjen kanta on, että suoriin tukiin tulisi liittää riittävät ympäristönsuojelun vaatimukset. Myös eläinoikeusjärjestöt panostaisivat ympäristöä vähemmän kuormittaviin tuotantotapoihin. Eniten kritiikkiä ympäristötoimenpiteiden liittäminen osaksi suoria tukia taas aiheuttaa viljelijöiden etujärjestöissä. Kaikille maille samanlaisten vaatimusten ottaminen käyttöön nähdään haittaavan maatalouden tuottavuutta ja lisäävän byrokratiaa. Byrokratian lisääntyminen nähdään haittana myös hallinnossa. Suomen valtion eli Maa- ja metsätalousministeriön ja Suomen hallituksen näkemys on, että suorien tukien jakoa EU:n jäsenmaiden kesken tulisi tasoittaa. Suomi ei kuitenkaan hyödy suorien tukien tasaamisesta, sillä Suomessa peltohehtaarille maksettavien suorien tukien määrä on lähellä EU-27:n keskiarvoa. Tärkeäksi nähdään myös maataloustuotannon edellytysten turvaaminen koko EU:ssa. Suomessa maaseutupolitiikan toimijat ovat osallistuneet keskusteluun maatalouspolitiikan uudistuksesta erittäin vähän. EU:n komission virallisen konsultointiprosessiin lähetti kannanoton vain yksi suomalainen maaseutupolitiikan järjestö. Toisaalta maaseutupolitiikan toimijat ovat voineet käyttää myös muita keinoja vaikuttaa päätöksentekoon. Suomi oli esimerkiksi puheenjohtajamaa vuonna 2011 Euroopan LEADER-toimintaryhmien kattojärjestössä ELARDissa. Suomessa yhteisen maatalouspolitiikan kahden pilarin rakennetta kannatetaan laajasti. Lisäksi EU:n ja jäsenmaiden yhteisrahoituksen jatkuminen luonnonhaittakorvauksessa (LFA-tuki), ympäristö- ja maaseudun kehittämistuissa sekä oikeus maksaa tuotantoon sidottua tukea myös tulevaisuudessa saa laajaa kannatusta Suomessa. Myös uusien maatalouden riskienhallintavälineiden luomista tuetaan. EU:n komission esittämä tavoite viljelijöiden aseman vahvistamisesta elintarvikeketjussa sekä maatalouden kilpailukyvyn parantamisesta nähdään positiivisena kehityksenä Suomessa. Viljelijöiden toimiala- ja tuottajajärjestöjen avulla voitaisiin parantaa viljelijöiden neuvotteluasemaa tietyillä sektoreilla, kuten sokerijuurikkaan viljelyssä. Interventiojärjestelmä on myös useiden tahojen näkemyksen mukaan syytä säilyttää. Eräs vahvasti kannatusta saanut uudistus olisi LFA- ja ympäristötukien suuntaaminen objektiivisten kriteereiden perusteella. Suomessa keskustelua on myös herättänyt EU:n sokerikiintiöiden jatkuminen. Vastoin komission esitystä kaikki kantansa ilmoittaneet toimijat kannattavat sokerikiintiöiden jatkoa vuoden 2015 jälkeen. Kiintiöiden poistuminen todennäköisesti keskittäisi tuotantoa EU:n tehokkaimmille tuotantoalueille. Kansallinen sokerijuurikkaan tuki on turvannut sokerijuurikkaan viljelyn jatkumisen Suomessa vuonna 2006 toteutetun EU:n sokeripolitiikan reformin jälkeen. Pelkona on, että ilman kiintiöitä sokerijuurikkaan viljely loppuu Suomessa. Näin ollen sokerijuurikas voi olla ensimmäinen viljelykasvi, jonka tuotanto loppuu Suomessa EU:hun liittymisen jälkeen vuonna 1995. Varsinaisesta maatalouden uudistuksesta irrallinen, mutta vahvasti huolta aiheuttanut tekijä on Suomen kansallisen budjetin maataloustukiin kohdistuvat leikkaukset vuonna 2012. Leikkaukset tulivat ajankohtaisiksi Suomen uuden hallituksen ryhtyessä EU:n velkakriisin myötä valtiontalouden tasapainottamistoimiin kesällä 2011. Tämän lisäksi viljelijöiden asemaa heikentää EU:n komission budjettiehdotus EU:n seuraavalle rahoituskaudelle. Budjettiehdotuksessa esitetään, että maatalouden varat jäädytettäisiin vuoden 2013 tasolle. Suomi sijaitsee EU:n pohjoisimmassa osassa, jossa tuotanto-olosuhteet eivät ole yhtä suotuisia kuin muualla EU:ssa. Tästä syystä kansallisten tukien rooli maatalouden tulonmuodostuksessa ja tuotantovolyymien säilyttämisessä on Suomessa tärkeä. Myös toisen pilarin eli maaseudun kehittämisvarojen merkitys on suuri Suomelle. Leikkaukset luonnonhaittakorvauksen ja ympäristötukiohjelmien yhteisrahoitusosuuksissa olisivat haitallisia Suomen maataloudelle. Yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksen kanssa samaan aikaan käytävät neuvottelut Etelä-Suomen kansallisten tukien jatkosta vaikuttavat Suomen maatalouden tulevaisuuteen. Näillä ratkaisuilla saattaa olla suurempi vaikutus Suomen maataloudelle kuin tulevilla muutoksilla EU:n yhteisessä maatalouspolitiikassa.
Collections
- MTT Raportti [186]