Hyppää sisältöön
Hakuohjeet
    • Suomeksi
    • På svenska
    • In English
  • Suomeksi
  • På svenska
  • In English
  • Henkilökunnan kirjautuminen
JavaScript is disabled for your browser. Some features of this site may not work without it.
Näytä viite 
  •   Etusivu
  • Luonnonvarakeskusta edeltävien organisaatioiden sarjat
  • MTT:n julkaisusarjat
  • MTT Raportti
  • Näytä viite
  •   Etusivu
  • Luonnonvarakeskusta edeltävien organisaatioiden sarjat
  • MTT:n julkaisusarjat
  • MTT Raportti
  • Näytä viite

Luomu 50 - mitä tarkoittaisi, jos 50 % Suomen viljelyalasta siirtyisi luomuun

Koikkalainen, Kauko; Seuri, Pentti; Koivisto, Anu; Tauriainen, Jukka; Hyvönen, Terho; Regina, Kristiina (2012)

 
Avaa tiedosto
mttraportti36.pdf (689.5Kt)
Lataukset 


Koikkalainen, Kauko
Seuri, Pentti
Koivisto, Anu
Tauriainen, Jukka
Hyvönen, Terho
Regina, Kristiina

Julkaisusarja
MTT Raportti

Numero
36

Sivut
58 s


MTT
2012
Näytä kaikki kuvailutiedot
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-487-349-9
Tiivistelmä
Tämän raportin tarkoituksena on herättää keskustelua niistä mahdollisista kehityssuunnista, joiden tavoitteena olisi lisätä luomutuotannon laajuus verrannolliseksi tavanomaisen maataloustuotannon laajuuteen. Vaikka luomuviljely on saavuttanut Suomessa jo varsin vankan jalansijan, viljelylaajuus on noin 180 000 ha eli 8 % kokonaisviljelyalasta, on luomutuotteiden markkinaosuus vielä lähellä 1 %. Tässä raportissa tarkasteltiin sitä, miten luomutuotantoa voitaisiin laajentaa 50 prosentin viljelyalaan vuoteen 2030 mennessä. Tavoitteen toteutuminen edellyttäisi luomuviljelyn lisääntyvän n. 10 % vuosivauhdilla, mikä on kaksinkertainen viimevuosien kasvuun verrattuna. Skenaario 1 kuvaa tilannetta nykyisen luomutuotannon rakenteen perusteella; skenaario 2 puolestaan perustuu luomun omiin lähtökohtiin ja vahvuuksiin ja pyrkii näin hahmottamaan luomutuotannon potentiaalia niin tuotannon määrän kuin ympäristöhyötyjenkin osalta. Puutarhatuotantoa tarkasteltiin erikseen muusta maataloustuotannosta. Tämänhetkisen luomutuotannon keskeisenä piirteenä on epäsuhta peltoviljelyn sadon ja kuluttajille tarjolla olevien luomutuotteiden kesken: vain murto-osa luomutuotetusta rehusta esiintyy markkinoilla luomukotieläintuotteina. Nykyisin luomutiloilla on yleisempää se, että kasvintuotanto on luomussa, mutta kotieläintuotanto ei ja näin valtaosa luomurehusta käytetään jo luomutiloilla tavanomaisen kotieläintuotannon rehuna. Näin ollen nykyisen tuotannon perusteella on melko vaikea täsmällisesti kuvata luomun tuotekohtaista tuotantopotentiaalia, ravinnetaloutta ja ympäristövaikutuksia. Myös tilojen kannattavuuden seurannassa on mukana tällaiset luomu-tavanomainen -yhdistelmätilat. Skenaario 1 mukaan luomuviljelyssä nurmituotannon osuus peltoalasta olisi hallitseva (56 %) ja nurmisatoa syntyisi lievästi enemmän kuin nykyisin tuotetaan. Vastaavasti leipäviljaa, rehuviljaa ja valkuaisväkirehua tuotettaisiin vähemmän kuin maataloudessamme tällä hetkellä tuotetaan. Tällainen peltoviljely mahdollistaisi kutakuinkin nykyisen suuruisen maidon- ja naudanlihantuotannon, mutta yksimahaisia kotieläintuotteita (sika- ja siipikarja) ei syntyisi juuri lainkaan luomutuotettuna ja luomutuotettu leipävilja kattaisi kokonaiskulutuksesta 25 %. Kotieläintalouden osalta tarvittaisiin jonkin verran lisävalkuaisrehua, mikäli halutaan ylläpitää nykyisenlainen tuotantointensiteetti. Kokonaissato nykyiseen verrattuna olisi 71 %. Skenaario 2:ssa eri viljelykasvien osuudet (viljelykierto) olisivat: nurmi 40 %, leipävilja 20 %, rehuvilja 30 % ja palkoviljat (herne, härkäpapu) 10 %. Skenaarion keskisadot on oletettu 20 % korkeammaksi kuin nykyisen luomuviljelyn keskisadot. Tämä perustuu lyhyempään nurmen ikään (2 v.), palkoviljojen laajempaan viljelyyn sekä kasvinviljelyn ja kotieläintalouden voimakkaaseen integraatioon, mikä mahdollistaa viherlannoituksesta luopumisen ja karjanlannan ravinteiden tehokkaamman hyödyntämisen. Kokonaissato nykyiseen verrattuna olisi 82 % (2 800 RY/ha vs. 3 432 RY/ha) ja luomutuotanto kattaisi 50 % leipäviljan kokonaiskulutuksesta sekä 65 % maidon ja naudanlihan kokonaiskulutuksesta. Nautakarjatuotanto voitaisiin toteuttaa lähes nykyisellä tuotantointensiteetillä ja se olisi kokonaan rehuomavarainen - myös valkuaisen osalta. Mikäli maidon ja naudanlihan ohella haluttaisiin myös luomusika- ja siipikarjatuotantoa, voitaisiin tähän kohdentaa enintään 20 % rehuviljasta ilman, että se mainittavasti alentaisi maidontuotannon intensiteettiä (lehmäkohtaista maitomäärää); tätä laajempi rehuviljan lisäkäyttö laskisi voimakkaasti kokonaissatoa (keskisatoa), koska lisäviljan tuotanto edellyttäisi viherlannoitusta. Luomutuotannon vahvuudet - niin taloudelliset, tuotannolliset kuin ympäristölliset - pohjautuvat Suomessa voimakkaasti nurmiviljelyyn perustuvaan nautakarjatalouteen. Taloudellisissa tarkasteluissa luomutuotanto on tällä hetkellä tavanomaista tuotantoa paremmin kannattavaa. Parempi kannattavuus perustuu hieman suurempaan tukeen ja luomusta maksettaviin parempiin hintoihin. Ympäristönäkökohdista luomutuotantoa voidaan pitää enemmän biodiversiteettiä tuottavana tuotantotapana. Ilmasto- ja ravinnepäästöjen suhteen luomutuotantoa on vaikea arvioida nykyisen tutkimustiedon pohjalta. Puutarhatuotannon nykyinen luonnonmukaisesti tuotettu ala on vajaa 1 000 hehtaaria, mikä on noin 6 % puutarhatuotannon kokonaisalasta. Suhteellisesti eniten luomutuotantoa on marja- ja hedelmätuotannossa, joissa 12 % tuotantoalasta on luonnonmukaisesti viljeltyä. Luonnonmukaisen puutarhatuotannon ala on pienentynyt jatkuvasti viime vuosina, vajaa 5 % vuosivauhdilla. Syinä vähenemiseen ovat olleet viljelytekniset ongelmat, kasvinsuojeluhaasteet, tuotteiden markkinointi ja logistiikkaongelmat, sekä liian pieni taloudellinen kannuste.
 
Collections
  • MTT Raportti [186]
jukuri@luke.fi | Saavutettavuusseloste | Tietosuojailmoitus
 

 

Selaa kokoelmaa

NimekkeetTekijätJulkaisutyyppitJulkaisuajatUusimmatAsiasanatSivukartta
jukuri@luke.fi | Saavutettavuusseloste | Tietosuojailmoitus