Luomu 50 - mitä tarkoittaisi, jos 50 % Suomen viljelyalasta siirtyisi luomuun

Abstract

Tämän raportin tarkoituksena on herättää keskustelua niistä mahdollisista kehityssuunnista, joiden tavoitteena olisi lisätä luomutuotannon laajuus verrannolliseksi tavanomaisen maataloustuotannon laajuuteen. Vaikka luomuviljely on saavuttanut Suomessa jo varsin vankan jalansijan, viljelylaajuus on noin 180 000 ha eli 8 % kokonaisviljelyalasta, on luomutuotteiden markkinaosuus vielä lähellä 1 %. Tässä raportissa tarkasteltiin sitä, miten luomutuotantoa voitaisiin laajentaa 50 prosentin viljelyalaan vuoteen 2030 mennessä. Tavoitteen toteutuminen edellyttäisi luomuviljelyn lisääntyvän n. 10 % vuosivauhdilla, mikä on kaksinkertainen viimevuosien kasvuun verrattuna. Skenaario 1 kuvaa tilannetta nykyisen luomutuotannon rakenteen perusteella; skenaario 2 puolestaan perustuu luomun omiin lähtökohtiin ja vahvuuksiin ja pyrkii näin hahmottamaan luomutuotannon potentiaalia niin tuotannon määrän kuin ympäristöhyötyjenkin osalta. Puutarhatuotantoa tarkasteltiin erikseen muusta maataloustuotannosta. Tämänhetkisen luomutuotannon keskeisenä piirteenä on epäsuhta peltoviljelyn sadon ja kuluttajille tarjolla olevien luomutuotteiden kesken: vain murto-osa luomutuotetusta rehusta esiintyy markkinoilla luomukotieläintuotteina. Nykyisin luomutiloilla on yleisempää se, että kasvintuotanto on luomussa, mutta kotieläintuotanto ei ja näin valtaosa luomurehusta käytetään jo luomutiloilla tavanomaisen kotieläintuotannon rehuna. Näin ollen nykyisen tuotannon perusteella on melko vaikea täsmällisesti kuvata luomun tuotekohtaista tuotantopotentiaalia, ravinnetaloutta ja ympäristövaikutuksia. Myös tilojen kannattavuuden seurannassa on mukana tällaiset luomu-tavanomainen -yhdistelmätilat. Skenaario 1 mukaan luomuviljelyssä nurmituotannon osuus peltoalasta olisi hallitseva (56 %) ja nurmisatoa syntyisi lievästi enemmän kuin nykyisin tuotetaan. Vastaavasti leipäviljaa, rehuviljaa ja valkuaisväkirehua tuotettaisiin vähemmän kuin maataloudessamme tällä hetkellä tuotetaan. Tällainen peltoviljely mahdollistaisi kutakuinkin nykyisen suuruisen maidon- ja naudanlihantuotannon, mutta yksimahaisia kotieläintuotteita (sika- ja siipikarja) ei syntyisi juuri lainkaan luomutuotettuna ja luomutuotettu leipävilja kattaisi kokonaiskulutuksesta 25 %. Kotieläintalouden osalta tarvittaisiin jonkin verran lisävalkuaisrehua, mikäli halutaan ylläpitää nykyisenlainen tuotantointensiteetti. Kokonaissato nykyiseen verrattuna olisi 71 %. Skenaario 2:ssa eri viljelykasvien osuudet (viljelykierto) olisivat: nurmi 40 %, leipävilja 20 %, rehuvilja 30 % ja palkoviljat (herne, härkäpapu) 10 %. Skenaarion keskisadot on oletettu 20 % korkeammaksi kuin nykyisen luomuviljelyn keskisadot. Tämä perustuu lyhyempään nurmen ikään (2 v.), palkoviljojen laajempaan viljelyyn sekä kasvinviljelyn ja kotieläintalouden voimakkaaseen integraatioon, mikä mahdollistaa viherlannoituksesta luopumisen ja karjanlannan ravinteiden tehokkaamman hyödyntämisen. Kokonaissato nykyiseen verrattuna olisi 82 % (2 800 RY/ha vs. 3 432 RY/ha) ja luomutuotanto kattaisi 50 % leipäviljan kokonaiskulutuksesta sekä 65 % maidon ja naudanlihan kokonaiskulutuksesta. Nautakarjatuotanto voitaisiin toteuttaa lähes nykyisellä tuotantointensiteetillä ja se olisi kokonaan rehuomavarainen - myös valkuaisen osalta. Mikäli maidon ja naudanlihan ohella haluttaisiin myös luomusika- ja siipikarjatuotantoa, voitaisiin tähän kohdentaa enintään 20 % rehuviljasta ilman, että se mainittavasti alentaisi maidontuotannon intensiteettiä (lehmäkohtaista maitomäärää); tätä laajempi rehuviljan lisäkäyttö laskisi voimakkaasti kokonaissatoa (keskisatoa), koska lisäviljan tuotanto edellyttäisi viherlannoitusta. Luomutuotannon vahvuudet - niin taloudelliset, tuotannolliset kuin ympäristölliset - pohjautuvat Suomessa voimakkaasti nurmiviljelyyn perustuvaan nautakarjatalouteen. Taloudellisissa tarkasteluissa luomutuotanto on tällä hetkellä tavanomaista tuotantoa paremmin kannattavaa. Parempi kannattavuus perustuu hieman suurempaan tukeen ja luomusta maksettaviin parempiin hintoihin. Ympäristönäkökohdista luomutuotantoa voidaan pitää enemmän biodiversiteettiä tuottavana tuotantotapana. Ilmasto- ja ravinnepäästöjen suhteen luomutuotantoa on vaikea arvioida nykyisen tutkimustiedon pohjalta. Puutarhatuotannon nykyinen luonnonmukaisesti tuotettu ala on vajaa 1 000 hehtaaria, mikä on noin 6 % puutarhatuotannon kokonaisalasta. Suhteellisesti eniten luomutuotantoa on marja- ja hedelmätuotannossa, joissa 12 % tuotantoalasta on luonnonmukaisesti viljeltyä. Luonnonmukaisen puutarhatuotannon ala on pienentynyt jatkuvasti viime vuosina, vajaa 5 % vuosivauhdilla. Syinä vähenemiseen ovat olleet viljelytekniset ongelmat, kasvinsuojeluhaasteet, tuotteiden markkinointi ja logistiikkaongelmat, sekä liian pieni taloudellinen kannuste.

The aim of this report is to examine those trends which would lead to an increase in organic production so that it would become as important as conventional production. The current area under organic production is about 180,000 ha, which is 8% of the total cultivated area. However the market share is still close to 1%. This report analyses possibilities to increase the proportion of organic production up to 50% of the total cultivated area by 2030. That requires the organic area to expand by 10% per year, which is a rate of growth two times higher than the current situation. Scenario 1 describes the prospective development based on the current structure of organic production. Scenario 2 describes the prospective development if the expansion of organic production is based on the strengths of organic production. The latter scenario sketches the impacts to production intensities as well the benefits for the environment. Horticulture is analyzed separately, disconnected from agriculture. An essential feature for current organic production is the imbalance between the yield of arable crops and the organic products available for consumers; only a small part of organic fodder is processed into organic animal products. It is common on organic farms that field production is organic but animal production is conventional. Therefore, the majority of organic fodder is used for conventional animals. Consequently, the prevailing organic production structure does not precisely allow describing the product-specific potentials, nutrient balances or environmental effects of organic production. Also, the farm accounting system includes such organic-conventional -production farms. According to Scenario 1, the share of grassland would be dominant, 56%, and the yield of grass would be little bit higher than today. Instead, bread cereals, fodder grain and protein fodder would be produced less than currently. The predicted field production enables almost current intensities of milk and beef production. Instead, the production of organic pig and poultry meat would be very low. The share of organic bread cereals would be about 25% of the total consumption. In animal production, some external protein fodder would be needed to sustain the current production intensity, since the total yield would be 71% of the current production. In Scenario 2, the shares of crops would be grassland 40%, bread cereals 20%, fodder cereals 30% and pulses (pea, broad bean) 10%. In this scenario it is assumed that the average yields are 20% higher than current yields. The results are based on the shorter lifetime of grassland (2 years), the bigger areas of pulses, and the intense integration of field production and animal production which makes it possible to give up fertilization with green manure and to improve the use of nutrients of manure. The total yield would be 82% (2 800 FU/ha vs. 3 432 FU/ha) of the current production. The shares of organic products would be 50% of the consumption of bread cereals, and 65% of the consumption of milk and beef. The beef production would be able to carry on almost the current production intensity, and it would be totally fodder self-sufficient - also within the protein fodder. If also the organic pig and poultry meat production would be as desired, it would be possible to allocate 20% of fodder cereals to this line of production without reducing the intensity of milk production (milk yield per cow). A larger usage of fodder grains would rapidly decrease the total yield (average yield), because the larger production of cereals would require the use of fertilizers with green manure. The economic, production and environmental strengths of organic production are based on extensive grassland and bovine production. At the moment economic analysis indicates that organic production is more profitable than conventional production. The higher profitability is based on slightly larger subsidies and higher producer prices. Organic production also sustains more biodiversity. The benefits of organic production for climate and nutrient emissions are difficult to evaluate based on current knowledge. The area under organic horticulture production is 1,000 ha, which is about 6% of the total horticulture area. Organic production is most common in berry and fruit production where 12% of the total area is under organic production. The area of organic production has continuously decreased during the past year's, about 5% a year. Reasons for the decline are problems in production processes, challenges in crop protection, marketing problems and logistical problems as well economic issues.