Hyppää sisältöön
Hakuohjeet
    • Suomeksi
    • På svenska
    • In English
  • Suomeksi
  • På svenska
  • In English
  • Henkilökunnan kirjautuminen
JavaScript is disabled for your browser. Some features of this site may not work without it.
Näytä viite 
  •   Etusivu
  • Luonnonvarakeskusta edeltävien organisaatioiden sarjat
  • MTT:n julkaisusarjat
  • MTT Raportti
  • Näytä viite
  •   Etusivu
  • Luonnonvarakeskusta edeltävien organisaatioiden sarjat
  • MTT:n julkaisusarjat
  • MTT Raportti
  • Näytä viite

Yhteisen maatalouspolitiikan uudistus: Vaihtoehtoisten tukikriteerien vaikutukset jäsenmaiden rahoitusosuuksiin?

Huan-Niemi, Ellen; Kull, Michael; Liesivaara, Petri; Niemi, Jyrki (2011)

 
Avaa tiedosto
mttraportti17.pdf (547.5Kt)
Lataukset 


Huan-Niemi, Ellen
Kull, Michael
Liesivaara, Petri
Niemi, Jyrki

Julkaisusarja
MTT Raportti

Numero
17

Sivut
39 s


MTT
2011
Näytä kaikki kuvailutiedot
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-487-316-1
Tiivistelmä
Euroopan unionin yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) on määrä uudistua vuoden 2013 jälkeen. Keskustelu vuonna 2014 alkavan, uudistetun politiikan suuntaviivoista ja sisällöstä pääsi todenteolla liikkeelle Euroopan komission esitettyä marraskuun 18. päivänä tiedonantonsa politiikan muutostarpeista. YMP:n uudistusneuvottelut ovat vahvasti sidoksissa 27 jäsenvaltion välisiin keskusteluihin vuonna 2014 käyttöönotettavasta EU:n pitkän aikavälin budjettirakenteesta. YMP vie yli 40 prosenttia unionin koko budjetista ja siihen liittyvät määrärahat ovat perinteisesti olleet yksi jäsenvaltioiden suurimmista kiistakapuloista. Mitä lähemmäs maaliviivaa yhteisen maatalouspolitiikan uudistusneuvotteluissa tullaan, sitä tarkemmin jäsenvaltiot kiinnittävät huomiota omaan rahoitusrooliinsa: paljonko me maksamme, paljonko me saamme? Tämä tutkimusraportti pureutuu yhteisen maatalouspolitiikan uudistuskeskusteluun tarkastelemalla, kuinka vaihtoehtoiset lähestymistavat vaikuttaisivat maataloustukien jakautumiseen eri jäsenvaltioiden kesken. Raportin päätavoite on arvioida kansallisten määrärahojen suuruudet erilaisissa maatalouspolitiikan uudistusvaihtoehdoissa. YMP-tukien jakoperusteisiin mahdollisesti tehtävien muutosten vaikutusten tuominen esille jo etukäteen lisää ymmärrystä uudistuksen poliittisista haasteista. Erityisesti EU:n uudet jäsenvaltiot ovat pitäneet esillä ajatusta, että YMP:n I pilarista maksettavien suorien tukien tulisi olla samansuuruiset kaikelle EU:n käytössä olevalle maatalousmaalle. Tällä hetkellä erot jäsenvaltioiden välillä ovat varsin suuret. Kreikassa maksetaan tukea hehtaarilta yli 550 euroa, kun Latviassa jäädään alle 90 euron. EU-laajuinen tasatuki (251 euroa/hehtaari) johtaisikin suuriin muutoksiin EU:n sisäisessä tuenjaossa. Menettäjiä olisivat Kreikan lisäksi muutamat muut vanhat jäsenvaltiot, kuten Alankomaat, Belgia, Tanska, Saksa, Irlanti ja Ranska. Tukitaso puolestaan nousisi merkittävästi Baltian maissa, Romaniassa ja Bulgariassa sekä Espanjassa ja Portugalissa. Suomessa CAP-hehtaarituki on sitä vastoin hyvin lähellä EU:n keskitasoa (noin 250 euroa), joten Suomi ei tässä mallissa juuri hyötyisi tai menettäisi. Tasatukimallia on kuitenkin kritisoitu siitä, ettei se huomioi jäsenmaiden erilaista taloudellista tilannetta ja kustannustasoa. Vaihtoehtona on esitetty siirtymistä ostovoimakorjattuun tasatukimalliin. Mikäli tasatuessa otettaisiin eri maiden ostovoima huomioon, Kreikka ja Malta olisivat edelleen suurimpia menettäjiä nykyiseen tilanteeseen verrattuna. Saksan ja Ranskan tuessa ei tapahtuisi suurta muutosta tasatukimalliin verrattuna, mutta nykyiseen tilanteeseen verrattuna Saksa olisi selkeä häviäjä. Merkittävää on, että peräti kahdeksan uuden jäsenmaan (Bulgaria, Puola, Unkari, Slovakia, T ekin tasavalta, Malta, Slovenia ja Kypros) tuki laskisi alle nykyisen tason, mikäli EU:ssa otettaisiin käyttöön ostovoimakorjattu tasatukimalli. Suomi sitä vastoin kuuluisi Latvian, Viron ja Portugalin kanssa suurimpiin voittajiin nykyiseen tilanteeseen verrattuna. Suomen hehtaarikohtainen tuki nousisi yli 300 euron, joka on 23 prosenttia korkeampi kuin nykyinen tukitaso. Raportissa tarkastellaan myös YMP:n toisen pilarin tukien jakamiseksi ehdotettuja vaihtoehtoisia malleja, joissa tuki perustuisi aiemmin maksetun tuen lisäksi ns. objektiivisiin kriteereihin, joita ovat maatalousmaan pinta-ala, metsäala, Natura 2000 -ala, luonnonmukaisessa viljelyksessä oleva pinta-ala ja vesistön pinta-ala. Jos luonnonarvoihin liittyviä kriteerejä otettaisiin tukijaon perusteiksi, rahoituksen jakautuminen muuttuisi nykyistä enemmän vanhoja jäsenmaita suosivaksi. Suomen rahoitusosuus nousisi nykyisestä tasostaan erityisesti tukimalleissa, joissa painotetaan metsä- ja vesistöalan määrää.
 
Collections
  • MTT Raportti [186]
jukuri@luke.fi | Saavutettavuusseloste | Tietosuojailmoitus
 

 

Selaa kokoelmaa

NimekkeetTekijätJulkaisutyyppitJulkaisuajatUusimmatAsiasanatSivukartta
jukuri@luke.fi | Saavutettavuusseloste | Tietosuojailmoitus