Käyttöomaisuuden arvostus- ja poistomenetelmän muutoksen vaikutus kirjanpitotilojen tuloksiin

Abstract

Maa- ja puutarhayritysten kannattavuusseurannassa uudistetaan käyttöomaisuuden arvostus- ja poistomenettely. Nykyisestä verotuksen mukaisista omaisuusarvoista ja poistolaskennasta siirrytään jälleenhankinta-arvoista johdettujen arvojen ja suunnitelman mukaisten poistojen käyttöön. Uusi menetelmä mittaa käyttöomaisuuden arvojen todellisia muutoksia ja poistokustannuksia paremmin kuin vuodesta 1968 lähtien sovellettu verotuksen mukainen menetelmä. Uudistettu käyttöomaisuuskirjanpito täyttää myös EU:n jäsenmaissa noudatettavan maa- ja puutarhatalouden kirjanpidon vaatimukset. Uudistus otetaan käyttöön kannattavuuskirjanpidossa tilivuodesta 1998 alkaen. Verotuksessa sovellettava poistomenetelmä ei välttämättä kuvaa käyttöomaisuuden, kuten rakennusten, koneiden ja laitteiden sekä salaojien todellista arvon alenemista. Maatalousverotuksessa poistoja voidaan käyttää vuotuisten tulonvaihteluiden tasoittamiseen. Uudessa menetelmässä mitataan pääomahyödykkeiden arvonmuutoksia ja poistoja yritystaloudellisesta näkökulmasta. Omaisuuden tasearvot määritetään jälleenhankinta-arvoista, jolloin rahamenojen lisäksi myös yrittäjän oma työpanos ja muut kustannukset sisältyvät poistojen arvoperustaan. Inflaation vaikutus arvoihin oikaistaan ja poistot lasketaan suunnitelman mukaan vuotuisesta tulon vaihtelusta riippumatta. Poistoaika perustuu uudessa menetelmässä omaisuusryhmittäin määritettyihin taloudellisiin käyttöaikoihin. Poisto lasketaan tasaprosenttipoistona suunnitelman mukaan hyödykekohtaisesti, ja se on rakennuksilla 9 %, koneilla ja laitteilla 18 % sekä perusparannuksilla 5 %. Merkittävimpien koneiden käyttöajat on lisäksi porrastettu vuotuisen käytön perusteella. Kirjanpitotoiminnassa mukana olevien maatilayritysten käyttöomaisuus arvioitiin hyödykekohtaisesti, jotta omaisuuden kirjanpitoarvot voitiin oikaista. Inventoinnissa yrittäjät merkitsivät omaisuutta koskevat tiedot tarkoitusta varten laadittuun arviokirjaan. Sen perusteella jokaiselle omaisuusosalle määritettiin jälleenhankinta- ja teknis-taloudellinen nykyarvo. Arviointia testattiin käytännössä suorittamalla koeinventointi osalle tiloista. Koeinventointi tuotti samalla aineiston tutkimusta varten, jossa selvitettiin uudistuksen vaikutuksia käyttöomaisuuden tasearvoihin, poistoihin ja yritysten taloudellisiin tuloksiin. Tutkimuksen maitotiloja koskevassa otoksessa käyttöomaisuuden oikaistut arvot olivat 1,78-kertaiset verotusarvoihin verrattuna. Todelliset omaisuusarvot poikkesivat verotusarvoista eniten rakennusomaisuuden kohdalla. Poistot olivat vuosina 1992-1996 yritystä kohti keskimäärin 14 500 mk suuremmat kuin verotuspoistot. Poistojen muutos vaikutti myös taloudellisiin tuloksiin. Tutkittujen maitotilojen maatalousylijäämä ja maataloustulo jäivät vuonna 1996 keskimäärin 7 % pienemmiksi verrattuna verotuksen poistokäytäntöön. Laskettaessa tilojen käyttöomaisuuden arvot ja poistot verotusmenettelyn mukaan oli kannattavuuskertoimen arvo 0,83. Uuden arvostus- ja poistomenetelmän mukaan laskettaessa kannattavuuskerroin oli 0,74.

The method used in the valuation and calculation of depreciations in the farm income accounting was revised in 1997. This study examines the effects of the change on the values of depreciable fixed assets, amounts of annual depreciations, as well as results of the bookkeeping dairy farms. The data consists of 52 dairy farms, and an inventory of their fixed assets was made before making the inventory concerning the whole group of bookkeeping farms. The average number of dairy cows on farms included in the study was 17.3 and their average arable land area was 27.5 ha. The total depreciations of the farms grew as a result of the new valuation and depreciation method during the research period of 1992-1996 on average by more than FIM 10,000/farm i.e. 30%. The difference is mainly due to the considerable growth in the depreciations on buildings, which increased, on average, by about 75% compared to the earlier depreciations on buildings. One significant factor influencing the growth in the depreciations on buildings was the valuation of labour in the new method at its full value. The higher depreciations influenced the key figures calculated from the farms as a considerable cost item. The compensation obtained for agricultural labour and own capital invested in agriculture was not adequate. For example, the profitability coefficient indicating the profitability of the farms included in the study was 0.83 according to the earlier method and 0.74 according to the new one. The farms were divided into three groups according to the age of the farmer. The purpose of the age of farmers was to indicate the stage in the life cycle of farms, which was assumed to influence the timing of investments and, through these, the depreciations and profitability of farms. The differences between the groups were not statistically significant for the part of the total depreciations and key figures, even if the total depreciations were much higher in the groups of young and middle-aged farmers than in the group of old farmers. The change in the valuation and depreciation method for fixed assets increased the depreciation and lowered the profitability of the farms included in the study as an increased cost item. A more extensive view of the reform and its effects will be obtained when the results of all bookkeeping farms in 1998 are calculated.