Kemiallisin keinoin suomalaisen rukiin laatua selvittämässä

Tutkimuksessa selvitettiin vuosien 1998 - 2002 lajikekoeaineistojen pohjalta eräiden terveysvaikutteisten yhdisteiden (kivennäs- ja hivenaineet, tiamiini, lignaanit, alkyyli- ja alkenyyliresorsinolit sekä sykliset hydroksamiinihapot) esiintymistä nykyisin viljelyssä olevissa ja uusissa ruislajikkeissa. Mahdolli-sista riskitekijöistä tutkittiin kadmiumin pitoisuuksia rukiissa. Tutkimuksessa rukiilla havaittiin lajikkeiden välisiä eroja mm. typpi-, kiven-näis- ja hivenaine-, kadmium- sekä tiamiinipitoisuuksissa. Pienijyväisillä ns. maatiaislajikkeilla, joilla jyvän tärkkelyspitoisuus on suhteessa pienempi, kivennäis- ja hivenainepitoisuudet olivat suurempia kuin hybridilajikkeilla. Haitallisen kadmiumin pitoisuudet olivat keskimäärin pieniä ja yleisesti alle sallitun enimmäismäärärajan, 0,100 mg/kg. Maalaji ja ilmastolliset tekijät vaikuttivat jyvän kemialliseen laatuun. Koepaikkojen ja vuosien välinen vaihtelu oli joidenkin yhdisteiden osalta suurta. Vähemmän tunnettujen, potentiaalisesti terveysvaikutteisten yhdisteiden, kuten syklisten hydroksamiinihappojen ja alk(en)yylisesorsinolien, pitoisuuksissa ei havaittu selkeitä lajikkeiden välisiä eroja. Lajikkeen ja kasvupaikan valinnalla on mahdollista vaikuttaa rukiin kemialliseen laatuun esimerkiksi valitsemalla oikea lajike oikealle paikalle.