Sikojen hyvinvointia edistävien tuotantotapojen kustannusvaikutukset

Abstract

Tuotannon tehokkuutta lisäämällä on voitu alentaa sianlihan tuotantokustannuksia, mikä on merkinnyt myös edullisia kuluttajahintoja. Tehokkaissa tuotantomenetelmissä eläintä kohti oleva ala on pieni ja kuivikkeiden käyttö vähäistä, minkä seurauksena eläimen mahdollisuudet toteuttaa lajinmukaista käyttäytymistään vaarantuvat. Siirtyminen eettisempään, sian hyvinvointia lisäävään tuotantotapaan maksaa. Maatalouden taloudellisessa tutkimuslaitoksessa tehdyssä tutkimuksessa kävi ilmi, että lihakilon tuotantokustannus on kuivalantasikalassa noin 85 penniä ja purupohjasikalassa noin 50 penniä korkeampi kuin nykyisin yleisessä lietelantasikalassa. Sianlihan tuottajahinta on tällä hetkellä noin 7,80 mk/kilo. Mauri Mäkimattilan tutkimus perustuu viljelmämalleihin. Vertailussa oli mukana viisi erikokoista viljelmää, joista pienimmässä oli 150 sikapaikkaa ja suurimmassa 1500 sikapaikkaa. Vaihtoehtoisia tuotantomenetelmiä kuvaavien mallien valinnassa kriteereinä olivat eläinten hyvinvointiin ja kasvuympäristössä viihtymiseen oleellisesti vaikuttavat tekijät. Tärkeimpinä tekijöinä olivat kuivikkeiden käyttö, suurempi karsinatila eläintä kohti ja sian mahdollisuus toteuttaa lajinmukaista käyttäytymistään. Lietelantasikalan intensiivisen tuotannon kustannuksia verrattiin kuivalantasikalan ja purupohjasikalan eläinystävällisemmän tuotannon kustannuksiin. Kuivalantasikalassa runsas kuivikkeiden käyttö on mahdollista, mikä on eläinten hyvinvoinnin kannalta suuri etu. Myös karsinatilaa on yleensä enemmän. Purupohjalla sioilla on mahdollisuus toteuttaa luonnonmukaista käyttäytymistään tonkimalla ja kääntelemällä purupatjaa. Myös suurempi liikkumatila on eläinten hyvinvoinnin kannalta myönteistä. Tulosten perusteella lihakilon tuotantokustannus on kiinteäpohjaisessa kuivalantasikalassa keskimäärin 85 penniä korkeampi ja purupohjasikalassa keskimäärin 50 penniä korkeampi kuin lietelantasikalassa. Kuivalantasikalassa tuotantokustannuksen korkeus selittyy lähinnä korkeammalla rakennuskustannuksella, oljen hankinta- ja varastointikustannuksella sekä korkeammalla lannanlevitys- ja työkustannuksella. Purupohjasikalassa tuotantokustannuksen korkeus selittyy lähinnä purukustannuksella (25 p/lihakilo) ja työkustannuksella. Lihantuottajan kannalta kuivalantasikala ja purupohjasikala eivät ole taloudellisesti mielekkäitä, ellei niissä tuotetusta lihasta saada korkeampaa tuottajahintaa kuin perinteisin tehotuotantomenetelmin tuotetusta lihasta. Lisähinnan saaminen on haaste markkinoinnille. Viime kädessä ratkaisu on kuitenkin kuluttajalla: jos tuotantomenetelmiin halutaan muutosta, on hyväksyttävä nykyistä korkeammat lihan kuluttajahinnat.

The aim of the study was to estimate and compare the production costs of pork under intensive and animal friendly extensive production systems. Unbedded partly slatted floor piggery reprensented intensive production. Straw bedded piggery and compost (60 cm thick layer of sawdust) piggery represented extensive more animal friendly production. In extensive systems, pigs had more living space than in intensive production systems. In the extensive system, straw was used for bedding and it was given to pigs to play with. The analysis was based on three alternative production methods, and five size classes were specified for each production method. Production cost, depending on the size of the farm, was 7 - 8 % higher in the straw bedded system and 3 - 5 % higher in compost piggery, compared with the unbedded partly slatted floor piggery. In straw bedded system, main reasons for higher production costs were labour demand for bedding and increased building costs, caused by increased amount of living space for pigs. In compost piggery, main reasons were higher material cost due to cost of sawdust and also higher labour costs caused by increased work in taking care of the 60 cm thick sawdust layer.