Synteesiraportti: Merituulivoiman ympäristövaikutusten ennakointi ja seuranta Pohjanlahdella : Linnut, merihylkeet, kalat ja kalastus

Suomen kansallisen ilmasto- ja energiastrategian (TEM 2022) tavoitteena on, että vuoteen 2035 mennessä Suomessa olisi toiminnassa useita teollisen kokoluokan merituulivoima-alueita. Merituulivoimaa suunnitellaan toistaiseksi vain Pohjanlahdelle. Myös Ruotsin merialueelle Pohjanlahdelle on suunnitteilla runsaasti merituulivoimaa. Merituulivoimaan liittyy ympäristöriskejä, joita tässä synteesiraportissa käsitellään ainoastaan Luonnonvarakeskuksen (Luke) toimialan (linnut, merihylkeet, kalat ja kalastus) osalta. Raportin ensimmäiseen osaan on koottu kirjallisuuteen perustuva katsaus merituulivoiman ympäristövaikutuksista ja tarkastellaan merituulivoiman mahdollisia vaikutuksia Pohjanlahdella. Jälkimmäisessä osassa esitetään arvioita siitä, miten Luken toimialaan liittyvät riskit on onnistuttu ottamaan huomioon Pohjanlahden alueella tuulivoimarakentamisen suunnittelun nykyisissä prosesseissa ja miten niitä tulisi kehittää. Lisäksi esitetään suuntaviivoja merituulivoimaan liittyvien tarkkailujen suunnitteluun. Merituulivoimalan rakentamistyöt aiheuttavat erityisesti veden samentumista sekä vedenalaista melua. Vaikutukset ovat luonteeltaan tilapäisiä ja paikallisia ja ilmenevät pääosin avomerialueella, joten Pohjanlahdella riskit merkittäville vaikutuksille jäävät pieniksi. Mahdollisesta paalutuksesta syntyy kuitenkin melua, joka voi vaikuttaa kalojen ja merinisäkkäiden käyttäytymiseen jopa kymmenien kilometrien päähän. Haittoja voidaan vähentää teknisillä keinoilla ja paalutuksen ”vähittäisellä” aloittamisella sekä välttämällä paalutusta kriittisinä ajankohtina esimerkiksi itämerennorpan pesimäalueilla. Rakentaminen muuttaa pohjan alkuperäistä elinympäristöä pysyvästi. On mahdollista, että Pohjanlahden ulkomerialueen matalikoilla olisi merkitystä syyskutuisen silakan tai muikun kutualueina, jolloin matalikoille kohdistuva ison mittakaavan rakentaminen voisi lähinnä yhteisvaikutuksena aiheuttaa näille kalakannoille pidempiaikaista haittaa. Tuotantovaiheessa olevien tuulivoima-alueiden haittavaikutukset linnustolle jaetaan kolmeen osaan: 1) estevaikutus, 2) suora habitaatinmenetys ja 3) törmäyskuolleisuus, jota yleensä pidetään merkittävimpänä riskinä, vaikka luotettavaa tietoa törmäyskuolleisuudesta merellä on hyvin vähän. Pohjanlahden avomerellä tapahtuvaan lintujen muuttoon liittyvät tiedot ovat myös puutteellisia. Linnustoon kohdistuvat merkittävät ja mahdollisesti populaatiotasolla näkyvät vaikutukset voisivat olla seurausta yhteisvaikutuksista, mikäli Pohjanlahdelle tulevaisuudessa rakennetaan runsaasti merituulivoimaa. Tuulivoiman vaikutukset tulisi myös suhteuttaa muiden paineiden vaikutuksiin. Nykyisen tiedon perusteella riskilajeja voisivat olla esimerkiksi selkälokki ja ruokki, alueen läpi muuttavat metsähanhet tai törmäyksille hyvin alttiit merikotkat. Tehokkain tapa minimoida haittoja olisi tuulivoimaloiden sijoittaminen linnuston kannalta tärkeiden alueiden ulkopuolelle. Myös turbiinien valaistuksen suunnittelulla ja lapojen maalaamisella tai voimaloiden tilapäisellä pysäyttämisellä voisi olla mahdollista vähentää törmäyskuolleisuuden riskiä, mutta menetelmistä tarvittaisiin lisää tutkimustietoa. Merituulivoima voi pitkällä aikavälillä vaikuttaa kaloihin ja merinisäkkäisiin mahdollisten ravintoverkon muutosten kautta, mutta näistä välillisistä vaikutuksista on toistaiseksi tehty vain vähän tutkimusta. Tuulivoiman käyttövaiheessa syntyvä vedenalainen melu on luonteeltaan jatkuvampaa mutta vähäisempää kuin rakentamiseen liittyvä melu. Merellä on myös muita melulähteitä, joten riski tuulivoiman melusta aiheutuville merkittäville haitallisille vaikutuksille lienee vähäinen. Sähkön siirtokaapeleista ja tuulivoima-alueen sisäisistä kaapeleista aiheutuu magneettikenttiä ja on arveltu, että laajamittaisen tuulivoimatuotannon magneettikenttien yhteisvaikutukset voivat haitata vaelluskalojen suunnistusta, mutta selkeä näyttö vaikutuksista puuttuu edelleen. Pohjanlahdella ainakin lohet liikkuvat avomerellä paljolti veden pintakerroksissa, missä kaapeleiden magneettikentät ovat enää hyvin heikkoja. On myös esitetty, että tuulivoiman rakenteet voisivat toimia riuttoina ja vaikuttaa positiivisesti paikalliseen kalastoon. Tämä ns. riuttavaikutus jäänee Pohjanlahdella kalaston osalta mitättömäksi. Itämerennorppa on pesinnässään riippuvainen jäästä. Arvioiden mukaan jäätä on tulevaisuudessa säännöllisesti enää Perämeren pohjoisosassa. Jos alueelle rakennetaan Suomen ja Ruotsin puolelle runsaasti tuulivoimaa, sillä voisi pahimmillaan olla merkittävä haitallinen vaikutus koko Itämeren norppapopulaatioon. Ainakin lintujen ja kalojen osalta riskit tuulivoiman haitallisille vaikutuksille olisivat selvästi vähäisemmät talousvyöhykkeellä kuin aluevesillä. Suomen ja Ruotsin talousvyöhykkeille painottuvan silakan troolauksen kohdalla tilanne on päinvastainen. Silakan troolikalastus Selkämerellä käytännössä estyisi tuulivoima-alueilla. Toisaalta tuulivoimaa ei ainakaan nykyisin suunnitella keskeisille troolausalueille. Suomella ja Ruotsilla on samankaltaiset menettelyt merialueiden osoittamisessa tuulivoimakäyttöön, mutta yhteinen selkeä suunnittelumekanismi puuttuu. Nykyinen tietopohjakin on liian heikko tuulivoima-alueiden yhteisvaikutusten ennakoimiseksi. Merituulivoimahankkeiden YVA-menettelyissä on Luken toimialaan liittyen havaittu selkeitä puutteita. Merkittävä syy heikkouksiin on tässäkin se, että aiheeseen liittyvä tietopohja on hyvin vähäinen. Tuloksista ja havainnoista voidaan johtaa kolme suositusta: 1) Suomen ja Ruotsin välistä yhteistyötä merituulivoimalle varattavien alueiden sijoittelun suunnittelussa Pohjanlahdelle tulee lisätä 2) Puuttuvaa tietoa tulisi pikaisesti hankkia Pohjanlahden alueelta ennen laajamittaisten rakennustöiden alkamista ja raportissa on tunnistettu viisi Luken toimialaan liittyvää tärkeää tutkimusaihetta, jotka on tarkemmin kuvattu raportin sivuilla 58–59. 3) Tuulivoimarakentamiseen liittyvien tarkkailujen ja seurantojen suunnittelu on aloitettava hyvissä ajoin. Ensimmäisten toteutuneiden alueiden tarkkailusta on mahdollista saada tietoa, joka olisi hyödynnettävissä tulevien hankkeiden suunnittelussa. Jos rakentaminen Pohjanlahdella käynnistyy laajassa mitassa, tarkkailuissa ja seurannoissa tulee kiinnittää erityistä huomiota yhteisvaikutuksiin. Tämä edellyttäisi laajaa ja hyvin suunniteltua yhteistoimintaa, jossa tarvittaessa tukeudutaan myös tutkimuslaitosten seurantoihin.