Maaseudun ennaltaehkäisevät terveyspalvelut : nykytila, saavutettavuus ja palvelujen tuottamisen paikkaperustaisuus

Abstract

Hankkeen tavoitteena oli selvittää ennalta ehkäisevien terveyspalvelujen toteutumista harvaan asutulla maaseudulla ja digitaalisten palvelujen mahdollisuuksia niiden kehittämisessä. Lisäksi selvitettiin maaseudun erityisolosuhteiden näkymistä terveyspalvelujen saatavuudessa ja tähän liittyvissä kustannuksissa. Hankkeen osatavoitteet olivat:

• 1. Mitä varsinaisten sote-palvelujen tarvetta ennalta ehkäiseviä palveluja ja muuta toimintaa harvaan asutulla maaseudulla on? Miten nämä palvelut suhteutuvat eri kohderyhmiin? Mitkä ennaltaehkäisevät palvelut ovat yleisimpiä?

• 2. Mitkä ovat tärkeimpiä ja vaikuttavimpia ennaltaehkäiseviä palveluita ja toimintatapoja harvaan asutulla maaseudulla?

• 3. Miten kattavasti maaseudulla voidaan hyödyntää digitaalisia terveyspalveluja? Millainen potentiaali digitaalisiin terveyspalveluihin liittyy maaseudulla?

• 4. Miten terveyspalvelujen saavutettavuus vaihtelee kaupunkimaaseutu-alueilla? Mikä olisi kustannustehokastapa tuottaa maaseudun terveyspalveluja?

Kyselyaineisto muodostui 41:stä harvaan asutun maaseutukunnan vastauksesta koko Suomen alueelta. Ehkäiseviä terveyspalveluja koskeva haastatteluaineisto koottiin Kymenlaakson, Etelä-Savon ja Etelä-Karjalan alueilta. Digitaalisten palvelujen kehittämismahdollisuuksia koskeva aineisto muodostui paikkatietoaineistoista, jotka koskivat valokuituverkon rakentamista sekä tutkimusalueen väestö- ja palvelutietoja. Terveyspalvelujen saavutettavuutta tutkittiin geoinformatiikan menetelmillä, jotka perustuvat paikkatiedon ominaisuuksien analysointiin.

Harvaan asutuissa maaseutukunnissa on luotu terveyden edistämisen rakenteita ja sen johtamista on kehitetty, mutta maaseutukunnan eri toimialojen välinen ja järjestöjen kanssa tapahtuva yhteistyö tarvitsee kehittämistä. Maaseutukunnissa tunnistetaan väestöryhmiä, joihin terveyden edistämisen toimintoja tulisi kohdentaa, mutta ryhmien priorisointia ja menetelmien kehittämistä tarvitaan. Ennalta ehkäisevä työ kohdistuu vielä suurelta osin sekundaari- ja tertiäärivaiheeseen.

Perusterveydenhuollon elämäntaparyhmiä ei maaseudulla toteuteta. Lakisääteiset terveystarkastukset toteutetaan osittain kaupunkitaajamissa, osittain liikkuvana palveluna, mutta jatkotutkimukset tapahtuvat kaupunkitaajamissa. Liikkuvat vastaanotto- ja laboratoriopalvelut palvelevat pääosin ikääntyneen väestön kansansairauksien hoitoa, mutta myös seulontatutkimuksia, ennalta ehkäiseviä suun terveystarkastuksia, terveystarkastuksia ja influenssarokotuksia. Vanhusten kotihoidossa tuloksina saatiin kaksi kehityssykliä, joista positiivisessa syklissä toimintaympäristö tukee palvelujen kehittämistä ja negatiivisessa syklissä toimintaympäristön tuen puute aiheuttaa palvelujen rappeutumisen.

Digitaaliset palvelut eivät kokonaan ratkaise ennalta ehkäisevien palvelujen kehittämistä maaseudulla. Palvelujen saatavuus määräytyy edelleen osissa alueita fyysisten palvelujen perusteella. Harvaan asutun maaseudun ehkäisevien terveyspalvelujen kehittämisessä tuleedigitaalisten palvelujen lisäksi suunnitella fyysisiä palveluja. Maaseudulle tulee kehittää omanlaisia, taajamien palveluista poikkeavia ratkaisuja. Liikkuvien palvelujen kehittämisestä hyötyvät useat maaseudun väestöryhmät. Monitoimitalot mahdollistaisivat useita, myös digitaalisia perusterveydenhuollon palveluja, ja lisäksi ne tarjoaisivat tilat myös kunnan muiden toimialojen terveyttä edistävään toimintaan. Erityispiirteidensä vuoksi täytyy muistaa, että maaseudun terveyspalveluissa ei ole kysymys pelkästään kustannuksista.