Synteesiraportti: Maatalouden rakennemuutoksesta yritystoiminnan muutokseen

Maatalouden keskimääräinen kannattavuus on pitkään ollut heikko ja kannattavuuden parantaminen on ollut keskeinen alan tavoite jo vuosien ajan. Maataloustuotannon reaaliarvo ja maataloussektorin vuotuinen yrittäjätulo ovatkin pitkällä aikavälillä tarkasteltuna olleet laskusuuntaisia. Suomen maatilat muodostavat kuitenkin moninaisen joukon ja maatiloilla on erilaisia rooleja. Tuotannon arvoltaan suurimmat, noin 20 % kaikista tiloista (noin 9 000 yritystä, lähinnä kotieläintiloja ja kasvihuoneyrityksiä), vastasivat vuosina 2022–2023 noin 84 %:sta maatalouden tuotoista. Vastaavasti 20 % kunkin tuotantosuunnan suurimmista tiloista tuotti yhteensä keskimäärin 58 % maatalouden kokonaistuotoksesta. Maataloussektori on polarisoitunut sekä tuotantorakenteen että kannattavuuden osalta. Maatalouden tulot riittävät harvoin päätoimiseksi elinkeinoksi, ja maataloustulojen osuus keskimääräisen maataloutta harjoittavan kotitalouden kokonaistuloista on laskenut 34 %:sta 24 %:iin vuosina 2004–2021. Metsätalouden osuus tuloista on kasvanut, ja osalla maatalousyrittäjistä tulot muodostuvat useista lähteistä, kuten palkkatuloista ja eläketuloista. Alalle mahtuu kuitenkin samanaikaisesti sekä hyvin että heikosti kannattavaa maataloutta. Tämä kehitys on voimistunut: esimerkiksi viime vuosien hintavaihtelut ovat tarjonneet monille tiloille menestymisen mahdollisuuksia, mutta samaan aikaan myös maksuvalmiusongelmat ovat kärjistyneet monilla maatalousyrityksillä. Keskiarvoihin perustuvat tarkastelut eivät kuvaa riittävän hyvin koko maataloussektorin taloudellista tilannetta. Informaatiota on mahdollista parantaa tarkasteluilla, jotka tuovat esiin taloudellisen muuttujan jakauman, kuten hajontaa kuvaavat indikaattorit sekä kymmenystarkastelut (desiilit). Tämän tyyppisiä esitystapoja olisi hyödyllistä tuottaa myös maatalouden tilastojulkaisuissa, koska muuttujat ovat harvoin normaalisti jakautuneita. Maatalouden jatkuvuus vaatii toimintaansa kehittäviltä maatalousyrityksiltä kykyä sopeutua muutoksiin, kuten digitalisaatioon, sääntelyyn ja taloudellisiin haasteisiin. Yksittäinen yrittäjä ei pysty kovinkaan paljon vaikuttamaan toimintaympäristön haasteisiin tai muutoksiin. Sen sijaan niihin on mahdollista valmistautua kehittämällä yritystä ja sen toimintaa. Keskeistä on tunnistaa yrityksen vahvuudet ja mahdollisuudet ja hyödyntää niitä. Maatalousyrityksille on entistä tärkeämpää analysoida toimintaympäristöään sekä määrittää itselleen strategia, ja sen toteuttamiseen tarvittavat keinot. Yrityksen on lisäksi tärkeää seurata systemaattisesti suoriutumistaan ja ylläpitää reagointikykyä. Menestyksekäs johtaminen edellyttää myös ennakointitaitoa. Maatalouden riskienhallinta on olennainen osa yritystoimintaa. Taloudellisten riskien hallinta perustuu maatilojen kykyyn säilyttää maksuvalmius ja varautua taloudellisiin haasteisiin. Digitalisaatio ja automaatio tarjoavat uusia mahdollisuuksia, mutta edellyttävät lisää osaamista datan hyödyntämisessä. Maatalouden tulevaisuuden kehityksessä teknologian, kuten tekoälyn ja datan käytön, merkitys kasvaa. Ruokajärjestelmän muutokset tulee huomioida myös yritystason strategisessa suunnittelussa. Kuluttajien aikomukset muuttaa ruokavalioitaan, kuten lisäämällä kasvipohjaisten tuotteiden kulutusta ja vähentämällä eläinperäisten tuotteiden kulutusta, voivat jossain määrin vaikuttaa kokonaistasolla eri tuotantosuuntien kysyntään sekä toisaalta avata mahdollisuuksia uusien tuotantomuotojen investoinneille. Samanaikaisesti rakennekehityksen myötä myös perinteisissä tuotantomuodoissa, kuten kotieläintuotannossa, tuottajille avautuu kuitenkin jatkuvasti mahdollisuuksia investointeihin. Keskeistä on tasapainoisesti eteenpäin katsova kehitys. Sektoritasolla tarvitaan myös riskinottoa, mikäli vientipotentiaali aiotaan lunastaa.